Eilen tapahtui melko kummallinen tapaturma johon kukaan ei ole oikein osannut sanoa juuta eikä jaata.
Yritettiin muutamien viikkojen erillään pitovaiheen jälkeen yhdistää naaras ja uros keskenään. Siivosin häkin kunnolla, suihkutin vähän parfyymiä häkin yläpuolelle, laitoin kylpyastian häkkiin ja chillat yhtäaikaa häkkiin kipon viereen. Kylpivät, mutta sitten alkoi tukkapölly. Uros antoi naaraalle kyytiä ja erotettiin ne. Naaras lähti ihan normaalisti lattialle pomppimaan ja meni toiseen huoneeseen. Mies löyti sen sitten varastosta piileskelemästä ja noukki sen sieltä sykkyynsä ja toi olkkariin. Heti nähtiin ettei kaikki ollut kunnossa vaikka hetki sitten se käveli ihan normaalisti. Sen takapää hoippui ja käveli ihan mutkalle. Käveli päin huonekaluja. Siitä tovi eteenpäin tila oli huonontunut niin pahaksi, ettei se enää pystynyt lainkaan kävelemään, makasi vain miehen sylissä ja välillä pyrki jaloilleen. Tila vain paheni pahenemistaan sillä aikaa kun minä kaikin keinoin yritin saada lääkäriä kiinni edes jostain päin suomea. Reilut puolisen tuntia soittelin ja sitten sain kuin sainkin kaverilta päivystävän lääkärin numeron. Puhelun aikana sinsu oli jo niin pahassa kunnossa, ettei nähtävissä ollut lähes minkäänlaista elon merkkiä. Sydäntä en tuntenut, pupillit olivat selällään eivätkä reagoineet mitenkään valoon tai muihin ärsykkeisiin. Siinä se jo melkein kuolemanjäykkänä makasi kyljeltään jalat sojossa. Kun puhalti se laittoi kuitenkin silmän kiinni ja tarkkaan kuin katsoi huomasi hitaan hengityksen, joka tosiaan oli niin olematonta, että luulin monesti sen jo kuolleen. Lääkäri sanoi asian olevan kuulopuheen mukaan niin ettei mitään enää ole tehtävissä, mutta voidaan tuoda se klinikalle jos halutaan, mutta todennäköisesti on jo menehtynyt siihen mennessä ja jos ei niin eutanasia olisi luultavasti ainoa millä eläimen oloa voidaan helpottaa. Katkaistiin puhelu. Nana yritti nostaa päätään ja sillä hetkellä päätin, että mehän ei luovuteta. Soitin äkkiä uudestaan lääkärille, että me tullaan oli mitään sitten tehtävissä tai ei. Lähettiin samantien menemään. Matkalla Nana hieman virkosi ja yritti jo nousta jaloilleenkin. Sitten se taas kuukahti. Päästiin lääkärille niin se kykeni jo lähes vaivatta kävelemään ja lääkäri ei ymmärtänyt laisinkaan. Teki normaalin tutkimuksen ja kaikki oli kuin palautunut ennalleen. Pupillit oli taas normaalit, sydän ja hengitys tuntui normaalilta, hieman peloissaan tuntui olevan. Pahin vaihe kesti oman arvioni mukaan lähemmäs tunnin, hankala sanoa kun ei paljoa ajan kulu siinä vaiheessa kiinnostanut. Lähdettiin sitten kotia päin eikä tila siitä enää pahentunut. Todella väsynyt se oli ja on edelleen. Sitä saa hetken herätellä, että se tokenee unestaan. Eikä se oikein näyttänyt olevan voimissaan, kävellä jaksoi, mutta ei sen ihmeempää. Ei syönyt eikä juonut vaikka mitä herkkuja tarjosin. Äsken sain annettua ruiskulla vesi-pellettimössöä ja 1 rusinankin se söi ja voimat näyttäisivät pikkuhiljaa palaavan. Onko kellään mitään selitystä mitä tässä olisi voinut tapahtua? Olen soittanut tänään paikalliselle ja Helsingin eläinlääkäreille ja kysellyt olisiko heillä mitään arviota edes mitä tapahtui.
Ennen lääkärille soittoa juttelin mesessä B Maryn kanssa samalla kun katselin netistä numeroita ja soittelin kavereille ja hänen korvaansa oireet kuullostivat lämpöhalvaukselta. Kokeilin kehoa ja korvia sormilla ja ne tosiaan tuntuivat kuumilta. Mentiin parvekkeelle sen kanssa yritettiin sitä viilentää. Ei huomattu mitään virkoamista, mutta lämpö laski kuitenkin sen verran, että mentiin sisälle. Olisiko sen kehon lämpö tosiaan noussut tappelun tuoksinassa niin paljon, että se olisi lämpöhalvauksen saanut? Meillä kotona lämpötila on 23-25 astetta ja Nana on tosi kova juomaan vettä, en usko että siitäkään kiinni. Minkälaisia jälkioireita on lämpöhalvauksen saaneella?
Lääkäri arvioi puhelimessa, että joku sisäelin olisi mennyt rikki tai muuta vastaavaa, voikohan se vielä olla mahdollista vaikka tila on jo noinkin parantunut?
Entä jos se on saanut tällin päähän ja sai vain jonkun kohtauksen? Sen kävely näytti siltä kuin siltä olisi tasapaino ollut hukassa. Onko chilloillakin tasapainoelin korvassa? Sehän voi hetkeksi saada jotain häiriöitä jos ison tällin saa.
Enpä tiedä, mutta jos jollain on tapahtunut jotain vastaavaa tai voisi heittää jotain arviota mikä eilinen tilanne oikein oli niin olisin oikein kiitollinen. Toivotaan, että tyttö paranee kokonaan.
Tuo lämpöhalvaus varmaankin olisi mahdollinen, sillä ihannelämpötilahan sinsulle olisi alle 20 astetta. Tosin en kyllä tiedä millaiset oireet silloin ovat, ei ole henk. koht. kokemusta.
Sitten tuli myös mieleen, kun on ollut näitä epilepsia- ja kalkkikohtauksia. Voihan kai tuollainenkin tilanne laukausta esim. epilepsiakohtauksen.
Toivottavasti ei mitään pahempaa ole ja tyttö pysyy hyvässä kunnossa. :
Minkälaisessa varatossa on ollut? onko loukannut sielllä itseään jotenkin tms? aika mysteeristä, mut en usko et cincu voi saada lampöhalvausta jos ei mitenkää erityisen kuuma teillä oo ollut. cincu menee varmasti usein myös tajuttomaks lämpöhalvauksen saaneena. ja jos se lämpöhalvaus olisi niin ruumiinlämpö ei mee normaaliksi kuin viileässä. luulenpa et voi olla vikaa jossain sisäelimissä, jos tasapaino horjui.
Välikorvan tulehdus voi aiheuttaa pään kallellaan pitämistä tai jopa ympyrän kiertämistä. Eli säätelee cincuilla tasapainoa samalla lailla kuin esim. koiralla.
Oliko Nana muuten tavallista lämpimämpi? Kun laitoin viimeksi meidän Maddelle uroksen ja vähän siinä kinastelivat, niin molemmilla punoitti korvat. Eli tuo voi johtua ihan iihtymyksestäkin, ei välttämättä kuumuudesta.
Eihän Nana pudonnut tai löynyt itseään mihinkään, kun tappelivat häkissä?
Jokseenkin tuo teksti kuulosti niin tutulta. Aikoinaan meillä kävi meinaan niin, että laskin Mimmin juoksemaan ja samantien se juos sängyn alle ja kuukahti sinne.. Se vaan makas kyljellään ja oli lähes eloton. Sain usean soittelun jälkeen elänlääkärin kiinni, nostin Mimmin, joka oli ihan nuutunut, makasi vaan jalat ojossa kyljellään ja ne täris niin, että aivan kuin se ois jännittänyt niitä, koriin...Lähdettiin veljen kanssa lääkärille. Ja minä oli jo aivan varma, että takasin Mimmi ei tule. Matkalla lääkäriin (tässä vaiheessa aikaa oli mennyt sellanen 20-30min tapahtuman alkamisesta) Mimmi alkoi kuitenkin hieman toipua ja alkoi yrittämään jaloilleen. Olo oli kuitenkin vielä heikko, joten jaloilleen pääsy ei vielä onnistunut. Lääkäriin päästyään Mimmi oli jo jaloillaan, mutta selvästi todella väsyneen oloinen eikä mikään näyttänyt kiinnostavan. Lääkäri ei osannut sanoa juuta eikä jaata, mikä Mimmille oli mahdollisesti tullut. Mitään lääkkeitä/vitamiineja tms. lääkäri ei antanut, koska neiti oli jo jaloillaan ja papanoitakin tuli koko ajan. Kotia päästyään Mimmi vaan nukku koko illan ja oli selvästikin väsynyt tapahtuneesta. Vielä tänä päivänäkään ei ole mitään tietoa mikä mahdollisesti aiheutti moisen ja onneksi ei ole toistunut. Jotain kohtausta voisin epäillä tapahtuneen, mutta mitä.. ei mitään hajua!
Varastoon mennessä tuskin mitään on tapahtunut vaan aika varma olen, että tappelusta se tavalla tai toisella johtui. Mies näki, että Nana lähti ihan rauhallisesti käppäilee varastolle päin, ei ollut hädissään eikä mitään.
Sellainen juttu tässä kyllä on, että jos en väärin muista, Nanan siskolla oli epilepsia. Onkos se periytyvä sairaus?
Ruumis oli aluksi kyllä ihan normaali, ei jännitellyt eikä mitään, mutta siinä pahimmassa vaiheessa Nana tuntui ns.kuoleman jäykältä vartalosta, mutta niskat oli ainakin ihan veltot, koska päätä sai kokoajan tukea nostellessa.
Nana oli siis ihan kuin kuollut, pieni hengitys vain näkyi harvakseltaan. Eipä se varmaan mitään tästä maailman menosta tajunnut. Kun vietiin se viileään se alkoi saamaan kramppeja ja äkisti viikset rupes värisee ihan pirusti. Oli niitä kuulemma muutama tullut ennen pihalle vientiäkin. Korvista en osaa sanoa kun se oli kyljeltään. Alas ne tällä hetkellä sojottaa. Nostaa ne kyllä pystyyn kun vaikka ottaa sen sykkyyn tms.
Jotenkin vaan oli niin outo tapaus, että ihan olen ällikällä vieläkin. Se välillä suostuu jotain evästä maistelemaan, mutta kyllä sen ruokahalu on tosiaan ihan tipotiessään. Vettä olen saanut päivän aikana juotettua n.5 ml, voi olla, että se on käynyt itsekkin juomassa. Nyt kun yritän antaa niin irvistelee vaan, eikä anna puoliväkisinkään laittaa. Aamulla se ei jaksanu hypätä tasolta toiselle, mutta nyt menee ihan keposasti.
Voi kurjuus jos se ei selviä. Pelottaa niin. Sain tänään sydärin kun se oli häkissä kylelteen, mutta säikähdyttyäni en tajunnut, että niin se nukkuu aika useesti muutenkin.
Yksi asia minkä äsken huomasin oli, että sen takamuskarvat on ihan pissassa...mitäköhän se voi merkitä? Toivottavasti ei mitään kummallista.
EDIT: Kävellessään se ei pyörinyt, näytti enemmänkin känniläiseltä. Etupää meni ihan hyvin ja takapään jalat meni minne sattuu. Myöskin pää meni hieman kummallisesti.
Kyllä noikin oireet ihan tutulta kuulostaa, viiksen värinä, krampit, takapään heittelehtiminen jne. Kun sanoit että pää meni kummallisesti, niin kääntyikö se johonkin suuntaan, esim. ylöspäin tai alas mahaa/lattiaa kohti, niinku sillai väkisin ettei sinsu vaan voi sille mitään, sitäkö tarkoitat? Näin ainakin Ellalla. Jos kohtaus on ollut vastaava kuin Ellalla, niin voin sanoa että se näyttää paljon pahemmalta kuin (ehkä) onkaan. Ainakin Ella on vielä ihan kunnossa, vaikka on saanut useita kohtauksia elämänsä aikana.
Jos Ella vielä joskus saa kohtauksen, niin koitan ottaa siitä pientä videonpätkää, olisi varmaan ihan hyödyllinen laittaa tännekin ja ehkä näyttää eläinlääkäreille jne...
Epilepsia voi periytyä tai olla periytymättä, ainakin koirilla riippuu sairauden tyypistä.
Epilepsian kouristuskohtauksessa keho voi tuntua todella kovalta, kun lihakset ovat jännittyneet ja hengitys on todella heikkoa. Myös virtsarakko voi tyhjentyä.
Lueskelin jenkkiläistä tekstiä ja siellä sanottiin, että kuumuus voi aiheuttaa kohtauksen. Ja chinchillalla, jolla oli epilepsia, kohtaukset tulivat yleensä "riehumisen" jälkeen.
Voi vitsiläinen..."olisikin" sama niin ehkä Nana toipuu kokonaan. Pelottaa vaan niin kauheesti kun ei tiedä mistä on kyse. Enkä todellakaan luota tämän alueen lääkäreihin. Seuraavan kerran kun/jos vain on tarvetta ja mahdollista vien Nanan Jyväskylään lääkärille. Pää teki juuri tuota kuvaamaasi liikettä...se näytti olevan ihan pyörällä ja kahteli minne sattuu.
Tällä hetkellä en niin muusta ole huolissani kuin syömisestä. Tänään se on syönyt ehkä millin pari sitä mössöä (aika jämäkkää), 1 rusinan ja itse se vähän popsi heinää. Vettä on menny 10 milliä ehkä noin...ei ainakaan sitä enempää. Pärjääköhän huomiseen? Ajattelin yöllä kyllä nousta sitä juottamaan ja ruokkimaan jos sille vaan maistuu.
Jos tapahtuu uudestaan niin pitää kyllä tosiaan saada se nauhalle, voi sitten monelle muulle ehkä olla jatkossa hyödyksi.
Ei ole normaali. Nukkuu vaan koko ajan korvat lurpallaan ja saa ihan herätellä, että herää. Huomenna mennään lääkäriin jos vaikka pystyisivät sitä auttamaan. Yks asia mikä mua vaivaa (ei välttämättä liity tähän kohtaukseen mitenkään) on sen hampaat. Kun sitä syöttää ja se rupee mussuttamaan niin omituinen narske kuuluu/tuntuu. Jos ihan oikein olen ymmärtänyt niin edellisessä kodissa ei ollut sipotex-kiveä ja jollain oli siellä hampaitten kans jotain ongelmaa ollutkin. Oiskohan jopa ollut niin, että kuoli sitten sen takia. Katsoin sen suuhun kohtauksen aikana, mutta en mielestäni nähnyt hampaissa mitään silmään pistävää...keltaiset olivat kovasti, mutta taitaa olla jyrsjöillä aika yleistä...eikä kyllä ole niistä minkäänlaista aiempaa kokemusta niin olen kyllä huono sanomaankaan oliko siellä jotain vialla vai ei. Oisko se kohtauksen aikana purrut hampaansa rikki tai jotain...? Ihminenhän ainakin pystyy puremaan kielensäkin poikki kun saa epilepsia kohtauksen. Jos syömättömyys johtuu siitä.
Papanoista en osaa tämän hetken tilannetta sanoa, mutta ekana yönä kohtauksen oli kyllä papanoinut normaalisti. Imuroin ja siivoan nyt häkin ja katson ilmestyykö niitä mihin tahtiin. Tänään se kuitenkin jo joi ihan juomapullosta, mutta kyllä se pitää sen suuhun laittaa, että se alkaa lipittää.
Nana lähtee maanantaina Eviraan kuolinsyytutkimuksiin. Toivotaan, että syy selviää ja siitä jotain opittas. Ei voi sanoa kun helvetin huono olo...ei voi kun syyttää itteään koko ajan.
Nana löytyi nyt sitten kuolleena häkistään...arvolta noin tunnin kaks sitte. Lähetän kuolinsyytutkimukseen jos joku kertoisi yhteystiedot...
Voi ei. Otan osaa.
Tällaiset ohjeet mä oon saanut EELA:n lähettämisestä:
Chinchilla kääritään sanomalehteen ja laitetaan pieneen pahvilaatikkoon. Laatikon päälle teksti "Eläinnäyte, EELA Helsinki" ja vie paketti matkahuoltoon. Sieltä se lähtee seuraavalla linja-autolla kohti Hesaa ja kun paketti saapuu Hesaan, se menee kylmävarastoon ja sieltä eteenpäin EELA:n. Eläin avataan mahdollisimman pian ja tuloksen saamiseen menee noin kaksi viikkoa.
Ja mukaan paperi, johon olet vapaamuotoisesti kirjoittanut, mitä tapahtui, koska, milloin jne. Mahdollisimman tarkasti. Kirjoita paperiin, että kyse on chinchillasta ja syntymäaika ja sukupuoli. Oma nimesi, osoitteesi ja puhelinnumerosi.
Eelaan kannattaa myös soittaa, että pikkuinen on sinne tulossa. Yhteystiedot löytyy www.evira.fi.
Kiitos Maarit! Soitin kyllä jo päivystävälle eläinlääkärille joka hoitaa asian huomenna. Nana lähtee varmaan Kuopioon kun tahdotaan haudata se tänne ja käydään hakemassa se sieltä kotia. Eela on muuten nykyään Evira...oli yhdistynyt jonkun elintarvike häsmäkän kanssa.
Kyllä tää perhana vaan koville ottaa vaikka Nana ei kerennyt edes kuukautta meillä olla...tuskin tulee unta tänä yönä.
Ja kiitos kaikille muillekkin osanotoista. Täällä ainakin varmaan ymmärretään miltä musta tuntuu kun kaverit varmaan vaan ajattelee et on pimee kun itken pienen eläimen perään kuin hullu. Haluan tuon häkin pois täältä...tuntuu kauheelta kahtoo sitä. Se ois Renille hyvä kun sillä on paljon pienempi häkki, mutta mieluummin rakennan sille sitten uuden. Ei kestä mennä olkkariin kun se siellä muistuttaa. Koko ajan tekee mieli mennä moikkaamaan ja rapsuttelee sitä...varmaan kestää ainakin sen viikon et tajuun koko juttua...olin niin perhanan onnellinen kun se tuli meille.
Anne86 kirjoitti: K Täällä ainakin varmaan ymmärretään miltä musta tuntuu kun kaverit varmaan vaan ajattelee et on pimee kun itken pienen eläimen perään kuin hullu. Haluan tuon häkin pois täältä...tuntuu kauheelta kahtoo sitä. Se ois Renille hyvä kun sillä on paljon pienempi häkki, mutta mieluummin rakennan sille sitten uuden. Ei kestä mennä olkkariin kun se siellä muistuttaa. Koko ajan tekee mieli mennä moikkaamaan ja rapsuttelee sitä...varmaan kestää ainakin sen viikon et tajuun koko juttua...olin niin perhanan onnellinen kun se tuli meille.
Otan osaa. Meidän ensimmäinen chilla myöskin kuoli. Muistan vielä hyvin tuon että kuinka pahalta tuntui katsoa sitä tyhjää häkkiä. Teki mieli tosiaan heittää koko häkki menenään. Voin kertoa että kun annat sen vain olla siinä, niin parin viikon päästä et enää haluakkaan heittää sitä pois. Voimahali vielä