Noh, meillä ainakin riippuu pitkälti mammasta.Ja usein äipän kokemuksellakin on merkitystä.
Meillä odottavat äidit (varsinkin masun jo reippaasti kasvaessa) ovat ÄÄRIMMÄISEN hellyyden kipeitä (oih,ne hormonit) ja kaipaavat huomiota ja rapsutuksia.Myös monet hellittelynimet ja yleinen huomaavaisuus otetaan avosylin vastaan.

Poikasten pitäisi antaa kuivua rauhassa ennen kuin niihin koskee tai niitä punnitsee tai muuten tutkailee.Se kuinka mamma reagoi poikasten koskemiseen vaikuttaa paljon.Mikäli emo kovin hermostuu, tulisi poikanen palauttaa emon luo välittömästi tai ottaa käpälä pois häkistä.Perherauha.

Meillä mammat ovat pääsääntöisesti olleet aika "huolettomia" poikasistaan, eli on saanut kosketella ja tutkiskella.Tähän tietenkin vaikuttaa myös omat välisi emoon, eli luottaako se sinuun.Myös ihan (sinsulle) ventovieraita käsiä ei häkkiin tarvitse laittaa.

Meillä esimerkiksi Sipe on antanut hyvin käsitellä vauvoja jne, mutta ensipoikueensa saanut Meikku oli ymmärrettävästi tarkempi muksuistaan.Käden lähestyessä masun alusta saattoi kuulua muutama terävä säk säk, ennen kuin tunnisti käteni "tutuksi".Annoin aluksi aina haistella käden ja otin poikaset pois rauhallisesti.Myös poikaystille sanoin, ettei ekojen parin viikon aikana mene itsekseen sylittelemään vauvoja (Sipen vauvoja kun sai sylitellä ihan rauhassa),koska emo hermostuu.Kun poikaset kasvoivat myös emosta tuli myötämielisempi ja myös Tatu uskalsi huoletta sylitellä muksuja.