Nyt on meidän Hermannilla iso hätä. Sen toinen silmä on aivan ummessa! Eilen illalla katsoin sitä istuskelemassa häkin hyllyllä ja se vaikutti hieman vaisulta mutta ajattelin, että se on ehkä vain stressaantunut kun jouluna on käynyt paljon vieraita ym. hössötystä. Silmää en huomannut vielä eilen, koska en katsonut Hermannia siltä puolelta. Tänään sitten huomasin kun piti päästä se jaloittelemaan.
Mitä ihmettä tässä voisi tehdä? Huomenna ehdottomasti eläinlääkärille, mutta tänään illalla tuskin pääsee muulle kuin ehkä jollekin päivystävälle kunnaneläinlääkärille joka on erikoistunut lehmiin jne... Silmä on siis täysin umpeutunut, mutta se ei rähmi tai vuoda. Hermanni syö, juo ja papanoi, mutta on todella vaisu ja väsyneen oloinen...
En tiedä miten tässä on päässyt näin käymään, mutta epäilisin kissaa. Kissalla ei ole asiaa häkin luo, mutta ovi on saattanut jäädä epähuomiossa auki kun olen lähtenyt töihin, muutakaan syytä en keksi. Tai sitten se on satuttanut silmänsä johonkin häkissä, mutta ei siellä mitään terävääkään kyllä ole
Nyt on kyllä niin syyllinen olo ettei ole tosikaan... Toivottavasti pikkuinen selviää tai en ikinä anna itselleni anteeksi Onko kenelläkään mitään neuvoa mitä voi tehdä lääkäriin pääsyä odotellessa, vai onko parempi antaa Hermannin olla vain rauhassa?
Mulla olisi kyllä tuollaista eläinten silmien puhdistukseen tarkoitettua desinfioivaa silmävettä, kumpi mahtaisi olla parempi? Onkohan tuo liian tujua tavaraa (kyseessä on siis kissoille ja koirille tarkoitettu Hauveli-silmävesi, apteekista ostettu).
Mimmillä meni kanssa tässä kerran toinen silmä lähes umpeen, syytä en tiedä miksi. Mä keitin vettä ja jäähdytin sen. Pyyhittiin silmä ja se helpotti ja silmä aukes. Suosittelen ainakin kokeilemaan...
Piti vielä lisätä, että ota pumpulia ja kastele se siihen veteen ja pidä sitä silmän päällä. Näin pehmität sitä massaa, joka pitää silmän muurautuneena umpeen. Sitten kun saat silmän auki, voit ruiskuttaa sinne sitä vettä ja näin saada mahdolliset vieraat esineet pois silmästä. Zemppiä!
Ok, koitan sitä heti kun tuo vesi tuosta jäähtyy. Silmä näyttää suhteellisen siistiltä kun se ei siis vuoda tai rähmi, mutta eniten pelottaa tuo apaattisuus
Johanna kirjoitti: mutta eniten pelottaa tuo apaattisuus
Kerran, kun Puffilla oli silmässä roska, pysyteli se vain paikallaan ns. 'apaattisena'. Tulkitsin sen johtuvan ihan vain siitä, ettei se yksinkertaisesti näe & "tasapainojärjestelmä" häiriintyy riittävästi yhdellä silmällä maailmaa katsoessa. Kun silmä aukesi, oli sinsukin pirteä oma itsensä .
Kannattaa toki seurailla tuota apaattisuutta. Tämä vain heränneitä ajatuksiani...
Niin.. tuntuu, että selitän jokseenkin hieman hankalasti pointtiani . Siis luulen, ettei Puff 'uskaltanut' liikkua, kun ei kunnolla nähnyt eteensä silmä ummessa. (Tämä varmaan selvensikin asiaa juu ....)
Kun otin Hermannin häkistä silmän puhdistusta varten, niin silmä oli jo auki. Siinä oli vähän valkoista rähmää, mutta siis vain tosi vähän. Nyt silmä näyttää jo paremmalta mutta muuten vointi näyttää menevän huonompaan suuntaan. Hermanni on ihan voimaton ja möllöttää vain paikallaan, eikä edes näkkäri maistu... Täytyy varmaan yrittää juottaa sitä jonkun ruiskun avulla, kun ei se enää edes syö tai juo. Vointi on tosiaan huonontunut hurjasti tämän illan aikana. Välillä Hermanni meinaa kellahtaa kyljelleen, mutta sitten taas säpsähtää "hereille".
Tänä yönä en nuku varmaan yhtään. Kunpa Hermanni selviäisi huomiseen saakka että päästään lääkäriin
Kun otin Hermannin häkistä silmän puhdistusta varten, niin silmä oli jo auki. Siinä oli vähän valkoista rähmää, mutta siis vain tosi vähän. Nyt silmä näyttää jo paremmalta mutta muuten vointi näyttää menevän huonompaan suuntaan. Hermanni on ihan voimaton ja möllöttää vain paikallaan, eikä edes näkkäri maistu... Täytyy varmaan yrittää juottaa sitä jonkun ruiskun avulla, kun ei se enää edes syö tai juo. Vointi on tosiaan huonontunut hurjasti tämän illan aikana. Välillä Hermanni meinaa kellahtaa kyljelleen, mutta sitten taas säpsähtää "hereille". Tänä yönä en nuku varmaan yhtään. Kunpa Hermanni selviäisi huomiseen saakka että päästään lääkäriin ^
^Anteeksi, mutta joskus tuntuu että "terve järki" unohtuu näitä karvapalloja seuratessa...
Minä olen jo elämää nähnyt ja en pienestä hätkähdä, joten... ei jymmarra moista vauhkoontumista
Ei minullakaan ole tapana "vauhkoontua" turhista. Kyllä minä olen todella paljon pahempiakin vastoinkäymisiä elämässäni kokenut kuin lemmikin menettäminen, usko pois. Silti ei ole mukavaa katsoa vierestä kun monivuotinen lemmikki mahdollisesti tekee kuolemaa, vaikka se onkin maailman murheiden rinnalla vain pieni pisara meressä.
Ja tervettä järkeäkin minulta löytyy sen verran, että tajuan ettei lemmikin kärsimyksiä pitkitetä jos tilanne alkaa näyttää tarpeeksi huonolta. Ajattelin nyt vaan kysyä jos joku osaisi neuvoa, ei kysymällä ainakaan mitään häviä.
Kyllä mäkin huomaan ittessäni, että pulssi hieman kiihtyy kun huomaan jotain epätavallista tapahtuvan.. esim. Mimmin kohtaukset, silmän muurautuminen... Tuskinpa kukaan ottaa silloin "kylmän viileesti"... Ja mitä vauhkoontumista siinä on, että kysyy? Mielummin mäkin kysyn kuin kadun.
Marjako: Eikö asiasta kannata enemmin vauhkoontua ja ylireagoida, kuin olla reagoimatta ollenkaan. Parempihan on se että käydään turhaan näyttämässä eläintä lääkärissä, kuin ollaan käyttämättä ollenkaan. Ja pienten eläinten kohdalla mikään pieneltä tuntuva juttu ei mielestäni ole liioittelua. Ja mitä sitä ei tekisi rakkaan eläimensä eteen...vaikka tässäkin tapauksessa silmän rähmiminen ei vaikuta suurelta jutulta, mutta taustalla taitaa olla aivan muuta.
Vaikka itsekkin alalla olen, niin kyllä minä "hätkähdän" pienistä. Oli sitten kyse pienestä haavasta tai silmä tulehduksesta. Kummastakin sairaudesta saattaa kehittyä isompi sairaus ja kierre, jos niitä ei hoideta kuntoon. Ja silmä asioihin varsinkin, silmät ei ole uusiutuvaa luonnonvaraa eikä niitä saa apteekista uusia ostaa.
Toivottavasti Hermanni kestää lääkäriin asti. Kerrohan sitten miten kävi....