Heippa hei! Kotiutin hiljattain tuttavani kaksi chinsua, kun kaipailivat uutta kotia. Kyseessä on äiti ja tytär, iältään suunnilleen 10v. Kovin reippaita ja eloisia kavereita ovat, mutta on ongelmia takkujen kanssa. Muutenkin karvaa tuntuu lähtevän... Ainakin toisella tuppaa turkkiin tulemaan karvapaakkuja, joita edellisessä kodissa on varovasti leikattu irti. Kylvyissä tytöt ei kovin aktiivisesti käy, vaikka mahdollisuus olisikin... Olisiko harjaamisesta apua, vai mistä? Nyt olisi hyvät vinkit tarpeen, kiitoksia!
__________________
"Opi kuin eläisit ikuisesti, elä kuin kuolisit huomenna."
Hupullakin oli takkuja selässä ja kyljissä kun se tuli meille. Maarit nevoi nyppimään takut pois ja jos ei lähde niin kampaamaan. Lisäsin kylpyjä ja nyt Hupun turkki alkaa näyttämään ihan hyvältä...
Turkinhoitoon sitten vain. Kaipa kaljuun kohtaan (pieni alue kyljessä) myöskin kasvaa karvat takaisin? Kun vain saisi vielä chinsut pysymään hetken paikoillaan. Sekin kun on jo haaste sinällään...
__________________
"Opi kuin eläisit ikuisesti, elä kuin kuolisit huomenna."
Pidä tukevasti häntäotteella sinsua (hännän tyvestä kiinni napakasti). Pienellä karstalla harjaa vasta karvaan sinsua, mutta varo ettet raavi sen ihoa. Päätä ei tarvitse harjata. Viimeistele kammalla, jos haluat ja nypi irtokarvoja pois sormin. Niillä on varmaan karvanlähtöä tai sitten ovat pelästyneet ja tiputtaneet karvatupsuja. Ne kasvaa kyllä takaisin ajan kanssa.
Yritys on hyvä, mutta.... Chinsut antavat kyllä silittää itseään häkissään, ja suorastaan nauttivat rapsutuksesta. Mutta heti kun olen ottamassa niitä syliin, alkaa kamala huuto ja karkuunyritys (vaikea saada otetta hännän tyvestä). Satu jopa pudotti karvatupon, mikä on kai normaalia kun chinsu hermostuu. Tuittua on puolestaan vielä vaikeampi saada kiinni. "Jahtaamista" kun ei viitsi kovin harrastaa, jotta pääsisi syntymään luottamus. Mikä siis neuvoksi?
__________________
"Opi kuin eläisit ikuisesti, elä kuin kuolisit huomenna."
No jospa ensin yrittäisit kasvattaa luottamusta välillenne ja että saisit niistä pidettyy kiinni. Sitten vasta karvatuppojen nyppiminen pois... En tiedä, mä tekisin ainakin noin...
Opeta ne ensin käsittelyyn ja tuohon häntä otteeseen ihan rauhassa. Näkkärillä voi lahjoa ja se on hyvä makupala silloin tällöin. Juu luottamus ensin ja yritä sopivan ajan päästä uudestaan tuota harjaamista.
Mielestäni takkuja kyllä kannattaa yrittää joten kuten saada pois, sillä ne menevät vaan aina pahemmaksi ja kerääntyvät isommiksi könteiksi. Mulla oli koe arvostelussa eläin, jolla oli takkuja takapuoli ja vatsa täynnä, kampasin sieltä nyrkillisen karvaa ja takkuja pois sekä omistajan suostumuksella ja Marikan avustuksella myös leikkasimme yhden tosi pahan takun pois. Eli jos vain jotenkin pystyt, ei kannata kovin kauan jemmata niitä.
Edistystä, jes! Sainpa tänään molemmat chinsut omalla ajallaan syliin turkinhoitoon. Sujui yllättävän hyvin, välillä pysyi jopa ilman häntäotetta sekä sen suurempia huutoja. Nyt on ainakin suurimmat takut poissa molemmilta, mutta vielä on turkin kanssa tekemistä. Tuitun kohdalla erityisesti mietin, että saako siitä enää edes chinsun näköistä. Hmm... Väärä palsta varmaan, mutta kuinka saan kuvia mukaan?
__________________
"Opi kuin eläisit ikuisesti, elä kuin kuolisit huomenna."
Meilläkin on mimosan takapuolessa aina sellasia takkuja jotka on lähös irti ja ne on kyl helppo repästä irti... mut ei oo ollu mitn ongelmaa takkujen kans.
Tuitun turkki alkaa näyttää jo paremmalta, ja muutenkin Tuittu näyttää jo kotiutumisen merkkejä. Parhaillaan juoksentelee vapaana erittäin onnellisena! Sadun turkkihan oli jo tullessa aika hyvännäköinen, mutta muuten Sadun kanssa on vähän ikäviä uutisia. Huomasin meinaan, että Sadulla on ongelmia hampaiden kanssa, etutassulla pyyhkii suutaan. Hammasvaivat on ollut lemmikeilläni tuttuja, aikaisemmin omistin kaksi pupua, joilla molemmilla oli vanhemmalla iällä pahoja hammasongelmia. Tästä syystä huomasin myös Sadun vaivat melko äkkiä. Huomenna lääkäriin... Lisäksi Satu on ilmeisesti muuton takia todella stressaantunut ja apaattinen, ei edes vastustele kun sitä ottaa syliin. Jököttää vain paikallaan, ja pelkään että miten se selviää lääkärimatkasta ja mahdollisesta hammasoperaatiosta. Puhumattakaan siitä, miten Tuittu selviää, jos mami onkin yhtäkkiä poissa...
__________________
"Opi kuin eläisit ikuisesti, elä kuin kuolisit huomenna."
En lukenut kaikkien viestejä, joten pahoittelen, jos tulee päällekäisyyksiä.
Kun uusi cincu tulee kotiin, itse annan niiden olla rauhassa, jos ovat ujoja/ei-käsiteltyjä. Mutta jos cincu tulee itse kädelle ja syliin, niin mikäs siinä, ollaan sitten kavereita heti. Heti uuteen kotiin tulon jälkeen, en lähtisi turkkia kampaamaan, oli turkki sitten missä kunnossa tahansa. Jos turkissa on todella pahoja takkuja, jotka näyttävät siltä, että ne keräävät ympärilleen lisää karvaa ja takku vain kasvaa, niin sellaiset takut (ne pahimmat) nyppisin ehkä pois, siinä ei mene kuin muutama sekuntti, mutta mitään kauneushuoltoa en lähtisi uuden cincun kanssa tekemään vaan ensin luottamas ja sitten vasta kauneusjutut.