voi ei   No, onneksi tyttö toipuu hyvin

Ah...voi ei onneksi pahemmin ei käynyt.Kaikkea sitä sattuukin...

Voi kurja! Kaikkea sitä sattuu.

On, aarteeni on melkein entisensä kahta varvasta lukuunottamatta. Ei ole yhtään apaattinen eikä liikkuminen ole vaikuttanut ollenkaan hankalalta, päinvastoin, leikkauksen jälkeen neiti olisi heti jo ollut menossa niin kamalasti mutta lääkäri vähän esteli ettei rasita jalkaa liikaa. Nyt alkaa olemaan jo tosi hyvässä kunnossa sekä jalka että koko eläin, ihana katsella kun se kipittelee iloisena ympäriinsä ja välillä poukkoilee nurkista riemuloikilla Vauhtia kyllä piisaa ja noin, mutta Meikoa vähän se potuttaa kun ei enää pääse hyppäämään esim. niin ylös kun ennen, onhan jalka kuitenkin heikompi vaikkei Meikolla olekaan ollut sen käyttämisessä ongelmia.
Leikkaushaava on parantunut niin hyvin että pari päivää sitten päästin tytön ekaa kertaa kylpyyn, voi sitä riemua!! ja nyt kun on päässyt myös Muffin kanssa samaan asumukseen parannuttuaan, ovat molemmat iloisia; menevät syömäänkin kylki kyljessä. Oli kyllä kamalaa pitää meikoa kuljetuskopissa monta viikkoa mutta onneksi ei tarvitse enää ja ne voivat Muffin kanssa taas olla yhdessä, vaikuttavat pitävän toisistaan ihan kamalasti!
Leikkauksen tehnyt lääkärikin totesi kyllä että ei ole kyllä ennen noin sisukasta kaveria nähnyt, Meiko kun oli koko parantumisen ajan oikein reipas, joka kerta kun luukun ovea edes raotti niin se koitti ängetä väkisin ulos eikä vaikuttanut stressaavan tilannetta missään vaiheessa; tai ainakin ruoka maistui ja maha toimi ja uloskin olisi ollut hinku. Ja sanoi lääkäri kyllä sitäkin että kamalan nopeasti se lähti heti leikkauksen jälkeen parempaan suuntaan.
Olen kyllä maailman onnellisin ihminen kun sain pitää tuon palleron, se on ensimmäinen sinsu, johon tutustuin kunnolla ja ehkä sitä kautta minulle vähän erityisen merkityksellinen varsinkin kun se on pienen pienestä koostaan huolimatta niin VALTAVA persoonallisuus!

Kiva kuulla että kaikki on nyt hyvin