Millainen cincu?

manju · Serti

Millainen cincu?

Gemma · 3. Serti

No, kannattaa aloittaa siitä, että kumpikaan vanhempi ei ole sairas tai luonnevikainen

(JUU, tiedän, olen näsäviisas mutta suokaa tämän kerran anteeksi....)

Oili · 3. Serti

Jos ensimmäinen vastaus olis että terve ja rotumääritelmän mukainen

Eemelin minulle tulo oli vähän "vahinko". Eemelille piti sitten saada asuinkaveri ja siitä tämä homma lähti Itse en silloin vielä paljoa ymmärtänyt chinchillojen päälle, hamsuista ja deguista toki kokemuksia.

Näin jälkikäteen ei harmita, että olen vähän oudosti tuon parin ottanut. Poikaset ovat olleet "luonteikkaita", eivät siis mitään mössötavaraa() ja kaikin puolin kilttejä sekä ehdottoman terveitä... ainakin siis minulta lähtiessä... Loput kunniasta kuuluu tietenkin omistajille, jotka sen lopputyön otuksen kanssa tekevät. Tuovat hienossa kunnossa näyttelyyn ja antavat lopullisen tapakasvatuksen. "Kasvattajana" minä siis annan vain mahdollisimman hyvät eväät matkalle (Ylpeä olen jokaisesta kasvatistani tähän mennessä ollut, kiitos ihanille omistajille!).

Ominaisuuksiltaan nämä minun "huurjat" jalostusyksilöt ovat olleet omasta mielestäni hyviä. Oililla on luonnetta ja omaa tahtoa, lisäksi se on koko elämänsä ollut terve. Eemeli nyt ei ole täyttänyt ihan kaikkia hienon jalostuseläimen vaatimuksia, mutta terve on sekin koko elämänsä ollut. Kiltti kuin mikä ja utelias ja iloinen. Molemmat ovat syöneet aina hyvin ja halunneet liikkua. Eli siis eloisia ja iloisia otuksia. Niitä vaadin tulevien pentueiden vanhemmilta jatkossakin, näyttelymenestys päälle on plussaa

Tämä on siis vain minun näkemykseni asiasta, jokaisella on omat vaatimuksensa eläimien suhteen... etenkin virallisilla kasvattajilla. Ja hyvä niin.

Päivämäärä: Jul 12, 2005

En tiedä liittyykö tämä aiheeseen, mutta haluaisin kysyä neuvoa. Eli minulla on kaksi chinchillaa, naaras ja uros. Nyt haluaisin teettää naaraallani poikasia, ja minulla olisi kaksi "sulhasehdokasta", joista toinen on oma chillani ja toinen sukulaiseni chinchilla. Kysymykseni onkin, että kumman kanssa minun kannattaisi teettää poikasia? Naaras on oikein kaunis, rohkea, terve ja rotumääritelmän mukainen mielestäni. Oma uroschinchillani ei ulkonäöltään yllä samaan kuin naaras, toisin sanoen ei ehkä aivan rotumääritelmän mukainen. Sillä on myös ollut joskus noita kohtauksia, joista on keskustelu sairauksissakin. Sitä on käytetty silloin muinoin eläinlääkärillä, ja hän sanoi, että ne olivat b-vitamiinin puutosta. Kyseisen uroksen luonne on kuitenkin aivan upea; se on rohkea, avoin, utelias ja oikein lutunen muutenkin. Sitten sukulaiseni uros. Hänen uroksensa on rotumääritelmän mukainen ja "komea", sekä terve. Tämä uros on kuitenkin luonteeltaan vähän eri luokkaa; se on hieman säikky, ujo, aika rauhaton ym. Eli...Kumman kanssa minun kannattaisi teettää poikasia?

Heddy · Sheriffi

Itse en teettäisi eläimellä, jolla on ollut joitain epämääräisiä kohtauksia. Ulkonäöstäkin voi olla tottumattoman vaikea sanoa, onko rotumääritelmän mukainen vai ei (kannattaisi käyttää virallisessa näyttelyssä). Haluatko poikasista pelkästään lemmikkejä vai myös näyttelyeläimiä? Jos pelkästään lemmikkejä, tärkeää on ainoastaan, että vanhemmat ovat terveitä.

Päivämäärä: Jul 12, 2005

Haluaisin poikasista pääasiassa lemmikkejä... mutta tietysti näyttelymenestys olisi hienoa... Minä kyllä luin tuon "epilepsia"-keskustelun moneen kertaan ja MaaritH sanoo, että jos se on epilepsiaa, niin se on periytyvää, mutta meidän herran kohtaukset olisivat olleet b-vitamiinin puutosta, eli eikö se tarkoita etteivät ne silloin periydy? Tosiaan, nyt niitä kohtauksia ei ole ollut.

~anu~

Heddy · Sheriffi

B-vitamiinin puutoksesta aiheutuvat kohtaukset eivät tietenkään periydy. Herää silti kysymys, onko se varmasti kohtausten syy vai onko vain ollut eläinlääkärin "villi arvaus". Hyvä, ettei kohtauksia enää kuitenkaan ole ollut. Jos itse valitsisin urosta, valitsisin kuitenkin varmuuden vuoksi sen tuttavasi uroksen.

Poikasista tulisi luultavasti luonteeltaan kuitenkin ihan kesyjä, kunhan ne totuttaisi käsittelyyn pienestä pitäen.

-- Edited by Heddy at 22:15, 2005-07-12

Yeppee · 3. Serti

Nimetön wrote:

En tiedä liittyykö tämä aiheeseen, mutta haluaisin kysyä neuvoa. Eli minulla on kaksi chinchillaa, naaras ja uros. Nyt haluaisin teettää naaraallani poikasia, ja minulla olisi kaksi "sulhasehdokasta", joista toinen on oma chillani ja toinen sukulaiseni chinchilla. Kysymykseni onkin, että kumman kanssa minun kannattaisi teettää poikasia? Naaras on oikein kaunis, rohkea, terve ja rotumääritelmän mukainen mielestäni. Oma uroschinchillani ei ulkonäöltään yllä samaan kuin naaras, toisin sanoen ei ehkä aivan rotumääritelmän mukainen. Sillä on myös ollut joskus noita kohtauksia, joista on keskustelu sairauksissakin. Sitä on käytetty silloin muinoin eläinlääkärillä, ja hän sanoi, että ne olivat b-vitamiinin puutosta. Kyseisen uroksen luonne on kuitenkin aivan upea; se on rohkea, avoin, utelias ja oikein lutunen muutenkin. Sitten sukulaiseni uros. Hänen uroksensa on rotumääritelmän mukainen ja "komea", sekä terve. Tämä uros on kuitenkin luonteeltaan vähän eri luokkaa; se on hieman säikky, ujo, aika rauhaton ym. Eli...Kumman kanssa minun kannattaisi teettää poikasia?

Käyttäisin sukulaisesi urosta, sillä terveys mene aina luonteenkin edelle. Poikasista voi tulla kuitenkin kesyjä ja luottavaisia kun käsittelet niitä paljon.

Mincy · Palstan MVA

Yeppee wrote:

Nimetön wrote: En tiedä liittyykö tämä aiheeseen, mutta haluaisin kysyä neuvoa. Käyttäisin sukulaisesi urosta, sillä terveys mene aina luonteenkin edelle. Poikasista voi tulla kuitenkin kesyjä ja luottavaisia kun käsittelet niitä paljon.

Saman ratkaisun minäkin tekisin ,ihan varmuuden vuoksi ,ettei sitten tule mitään periytyviä sairauksia ja muita ei niin mukavia asioita .Terveys on minustakin luonnetta tärkeämpi .Olisi kiva nähdä molemmista uroksista myös kuvat

Mari83 · ROP

Nimetön wrote:

Haluaisin poikasista pääasiassa lemmikkejä... mutta tietysti näyttelymenestys olisi hienoa... Minä kyllä luin tuon "epilepsia"-keskustelun moneen kertaan ja MaaritH sanoo, että jos se on epilepsiaa, niin se on periytyvää, mutta meidän herran kohtaukset olisivat olleet b-vitamiinin puutosta, eli eikö se tarkoita etteivät ne silloin periydy? Tosiaan, nyt niitä kohtauksia ei ole ollut. ~anu~

Rupesin tuossa miettimään että miksi vaan toinen sinsu on saanut kohtauksia b-vitamiinin puutteen vuoksi. Täytyyhän siinä jokin "vika" olla jos samalla ruokavaliolla vain toinen saa kohtauksia (kuten meilläkin Ella muttei Oona), vaikka b-vitamiini olisi auttanut sinsusi kohtausiin. Eli eikö tämä "vika" voi periytyä? Itse ainakin ajattelen niin, että Ella on sairas, vaikka sen kohtaukset joskus loppuis, mutta se "vika" (whatever it is) säilyy silti. Huom.en ole asiantuntija, maalaisjärjellä ja Ellaa seuranneena vaan mietiskelen.

Päivämäärä: Jul 13, 2005

Kenties olisi järkevää tosiaan käyttää tätä sukulaiseni chillaa... Mutta sillä on aika hankala luonne välillä. Esim. kun sitä harjattiin, niin se jopa puraisi... Minun chinchillani ei ole koskaan purrut ketään... Mutta terveyshän on etusijalla, eikö?

~anu~

ninnib · CincuMode

En itse teettäisi kummallakaan uroksella poikasia, jos vähänkin epäilyttäisi joko terveyden tai luonteen puolesta.

Heddy · Sheriffi

Nimetön wrote:

Kenties olisi järkevää tosiaan käyttää tätä sukulaiseni chillaa... Mutta sillä on aika hankala luonne välillä. Esim. kun sitä harjattiin, niin se jopa puraisi... Minun chinchillani ei ole koskaan purrut ketään... Mutta terveyshän on etusijalla, eikö? ~anu~

Harjaus ei kyllä ole monenkaan cincun mieleen ja suhteellisen kesytkin cincut voivat protestoida tuota tapahtumaa. Onko tätä sukulaisesi urosta paljon käsitelty (esim. pienempänä), tiedätkö onko sille jäänyt joltain ajalta (esim. entisten omistajien luota) traumoja tms.?

Mincy · Palstan MVA

Nimetön wrote:

Kenties olisi järkevää tosiaan käyttää tätä sukulaiseni chillaa... Mutta sillä on aika hankala luonne välillä. Esim. kun sitä harjattiin, niin se jopa puraisi... Minun chinchillani ei ole koskaan purrut ketään... Mutta terveyshän on etusijalla, eikö? ~anu~

Harjaamisen perusteella on hieman vaikea sanoa sinsun luonteesta paljoakaan .Jotkut ovat todella kilttejä luonteeltaan ,mutta agressivoituvat kun niitä kammataan ,koska pelkäävät ,eivätkä ole tottuneet sellaiseen käsittelyyn ..

Onko muuten kiltin oloinen poika?

Päivämäärä: Jul 13, 2005

Mincy wrote:

Harjaamisen perusteella on hieman vaikea sanoa sinsun luonteesta paljoakaan .Jotkut ovat todella kilttejä luonteeltaan ,mutta agressivoituvat kun niitä kammataan ,koska pelkäävät ,eivätkä ole tottuneet sellaiseen käsittelyyn .. Onko muuten kiltin oloinen poika?

Onhan poika muuten ihan kiltti, mitä nyt vähän säikky välillä. Traumoista ym. en tiedä.

~anu~

Mincy · Palstan MVA

Nimetön wrote:

Mincy wrote: Harjaamisen perusteella on hieman vaikea sanoa sinsun luonteesta paljoakaan .Jotkut ovat todella kilttejä luonteeltaan ,mutta agressivoituvat kun niitä kammataan ,koska pelkäävät ,eivätkä ole tottuneet sellaiseen käsittelyyn .. Onko muuten kiltin oloinen poika? Onhan poika muuten ihan kiltti, mitä nyt vähän säikky välillä. Traumoista ym. en tiedä. ~anu~

Ok,onko serkullasi pojan sukutaulut ?

Päivämäärä: Jul 13, 2005

Ok,onko serkullasi pojan sukutaulut ?

Itse asiassa en tiennyt, joten kysyin... on hänellä vanhemmat ja vielä uroksen vanhemmatkin tiedossa, mutta ei muuta.

Mincy · Palstan MVA

Nimetön wrote:

Ok,onko serkullasi pojan sukutaulut ? Itse asiassa en tiennyt, joten kysyin... on hänellä vanhemmat ja vielä uroksen vanhemmatkin tiedossa, mutta ei muuta.

Juu,ne olisi hyvä olla tiedossa ennen astuttamista

Ainakin osa..

Päivämäärä: Jul 14, 2005

Mincy wrote:

Juu,ne olisi hyvä olla tiedossa ennen astuttamista Ainakin osa..

Eli periaatteessa hänellä voisi teettää poikasia tyttöni kanssa? Tapasin sukulaiseni eilen, ja tosiaan, on tämä herra oikein suloinen ja seurallinen, kun tahtoo, hieman säikky kyllä tosiaan, mutta ei niin pahasti, kuin mitä se oli ollut viime näkemällä.

Mincy · Palstan MVA

Nimetön wrote:

Mincy wrote: Juu,ne olisi hyvä olla tiedossa ennen astuttamista Ainakin osa.. Eli periaatteessa hänellä voisi teettää poikasia tyttöni kanssa? Tapasin sukulaiseni eilen, ja tosiaan, on tämä herra oikein suloinen ja seurallinen, kun tahtoo, hieman säikky kyllä tosiaan, mutta ei niin pahasti, kuin mitä se oli ollut viime näkemällä.

Jos sukutaulu on osittain edes selvillä ,poika on terve ja hyvän massava ja luonnekin on ok ,niin en näe mitään syytä ,että miksi ei ( kunhan molemmat ovat vain aikusia...)

MaaritH · Kingis Mode Rator

"Yleistä kasvatuksesta

Chinchillojen kasvatus voidaan jakaa moneen osaan, mutta yksi tärkeimpiä osa-alueita on poikasten hoito parituksesta luovutusikäiseksi asti. Hyvien, terveiden ja mukavaluonteisten poikasten kasvatus alkaa hyvien jalostuschinchillojen valinnasta. Chinchilloja, joiden suvuissa on hammasvikoja, epilepsiaa tai muita periytyviä sairauksia, ei pitäisi käyttää jalostukseen lainkaan. Myös jokin ulkoinen periytyvä puute (esim. kippurahäntä) tai kehityshäiriö (esim. jonkin ruumiinosan puuttuminen) tekee chinchillasta jalostukseen soveltumattoman. Tulee myös muistaa, että kasvatamme lemmikkichinchilloja, jolloin luonne nousee terveyden kanssa arvoasteikossa korkealle, joten aggressiivisten tai luonnevikaisten yksilöiden käyttäminen jalostukseen ei ole hyvä asia. Jalostuseläimet kannattaa valita hyvistä linjoista ja eläinten elinoloihin (mm. häkkien virikkeisiin, valo, lämpötila) kannattaa panostaa."

Tämä oli omaa tekstiäni viime cinculehdestä ja kun liittyi asiaan, niin laitoinpa sen tähän.

Maiju · Palstan MVA

^ hyvin kirjoitettu.