Meille syntyi tänä aamuna kolme pientä chinchillaa (2beigeä ja stantard) ja tilanne on ilmeisesti sellainen että ensin syntynyt beigepoikanen ei anna toisen beigenpoikasen oikein syödä vaan häätää sen pois nisältä. Parempi puoliskoni (sieni) lähti ostamaan äidinmaidon korviketta, mutta nyt tarvittaisiin ideoita miten ruokailu hoidetaan?
Oma järkeilyni puoltaisi järjestelyä jossa pomottava poikanen siirrettäisiin välillä pois emon luota ja tänä aikana sorrettu pienokainen voisi syödä. Kummallekin syötettäisiin lisäksi maidonkorviketta.. miltä kuullostaa ja miten tilanne kannattaisi hoitaa? Poikaset ovat aika pieniä(-40g), joten kovin kauaa ne eivät ilman ruokaa pärjää(?).
Mä en syöttäisi kenellekään lisämaitoa ennen kuin emon maidontuonto on kunnolla alkanut (ja olet todellakin huomannut, ettei maitoa tule kaikille), koska käsin ruokinnassa on aina riski, että maha menee sekaisin. Ensisynnyttäjällä maidontuotannon alkaminen saattaa kestää (voi mennä iltaankin asti) ja sitä ennen poikaset tappelevat (ne saattaa käydä hampailla toisiinsa kiinni jne, varsinkin kun kyseessä on ensisynnyttäjällä kolmoset), joka saattaa näyttää ihmisen silmään pahalta (mutta normaali, kun jakavat nisiä: kuka saa oikean puoleiset, kuka vasemman puolen ja kuka menee mahan alle takanisille). Poikaset kestävät syntymänsä jälkeen noin max. 12 tuntia ilman maitoa, joten voit rauhassa odotella, että emo alkaa syöttää poikasia. Jonkin verran paino varmasti laskee, kun maidontuotanto ei heti ala, mutta seuraile, mihin paino lähtee kehittymään ja miten poikaset muuten voivat. Eli jos suunta on jatkossa (lähi päivinä) vain alaspäin, kannattaa pienintä ja heikointa ruokkia.
moi moi..en tiedä minne tämän kysymyksen laittaisin,niin se jäi tänne.. onko minulla syytä kastroida uros joka on elänyt naaraan kanssa 4 vuotta ja heillä ei ole tullut vauvoja? ja kyllä, olen varma että se on naaras ja uros,olen käynyt eläinlääkärillä tarkistamassa..
Mitä sitä turhaan, ellei poikasia tule kuitenkaan. Minkä ikäisiä cincut ovat, eiväthän ole sukua keskenään? Ainoa riski on se, että jos naaras on vanha ja yllättäen tulisikin tiineeksi niin synnytys voisi olla vaikea. Samoin ehdottomasti kastroisin, jos ovat sukua toisilleen, sillä siinä mahdollinen lisääntyminen on ei-toivottavaa.
ne ovat neljä vuotta molemmat,ja en tiedä jos ne on sukua..on usko ainakaan.. mutta eikö se rasita naarasta jos uros yrittää koko ajan? se on aika kärttyinen se naaras.. niin kastrointi on turhaa?
No, uroksilla on tapana yrittää vaikka ne olisi kastroitukin . Eli ei sinänsä auta asiaa. Naarasta rasittaa yleensä vain jatkuva poikasten odottaminen ja imettäminen.
Ja muuten se,ettei poikasia ole tullut vielä,ei tarkoita ettei jatkossa olisi mahdollisuus tulla. Minun ensimmäinen sinsupari oli yhdessä yli kolme vuotta,ennen kuin vauvat syntyivät.