Olen ihmetellyt jo aieminkin että onko se todella se innostuminen mikä kohtauksen aiheuttaa Kummallisia ovat nämä ötökät..
Mutta joo, kannattaa kyllä varmaan jättää herkut pois. Tai voithan myös kokeilla vaikka Prestigen Chinchilla Nature -nimistä ruokaa, jota voi antaa silloin tällöin kädestä herkkuna. Jospa se olisi cincujen mielestä herkullista, mutta ei NIIN herkkua että sentään taju menisi...
__________________
"The greatness of a nation and its moral progress can be judged by the way its animals are treated." -Gandhi
Olen ihmetellyt jo aieminkin että onko se todella se innostuminen mikä kohtauksen aiheuttaa Kummallisia ovat nämä ötökät..
En ainakaan ihan heti uskoisi, että "normaali" cincu saisi tällaisen kohtauksen innostumisesta vaan cinculla pitää olla jokin vika, jolloin innostuminen laukaisee kohtauksen. Tätä varmaan tarkoititkin vai? Tämä on vain mietintää/pohdintaa maalaisjärjellä, ei siis mitään faktaa.
Olen ihmetellyt jo aieminkin että onko se todella se innostuminen mikä kohtauksen aiheuttaa Kummallisia ovat nämä ötökät..
Kyllähän se kuulostaa uskomattomalta, enkä uskoisi heti itsekään ellen joutuisi itse omin silmin sitä toteamaan joka kerta kun kohtaus tulee. Ja senkin jotenkin ymmärtäisi jos se tulis vain esim. rusinoista, kun ne on niin makeita, mutta kun muistakin herkuista... Ehkä tässä eniten häiritsee juuri se, että en voi käsittää sitä että herkuttelu saa aikaan tuommosta. Mut uskottava se on. Ehkäpä jonain päivänä joku fiksu immeinen saa selvitettyä, mistä ihmeestä toi johtuu, ja mikä avuksi, mut siihen saakka... herkuttelu kielletty miun tytsyiltä, alkaen tästä illasta.
Parin viikon päästä saattaa olla täällä palstalla yksi hermonsa menettänyt sinsunomistaja kyselemässä neuvoo kauhukakaroiden ja omistajan rauhottelemiseksi, mut koittakaa kestää
MaaritH wrote: En ainakaan ihan heti uskoisi, että "normaali" cincu saisi tällaisen kohtauksen innostumisesta vaan cinculla pitää olla jokin vika, jolloin innostuminen laukaisee kohtauksen. Tätä varmaan tarkoititkin vai?
Juurikin tota tarkoitin ja juuri se mietityttää että miten se kohtaus oikein syntyy tai millainen vika se sitten oikein on/mistä johtuu. Epilepsiassahan aivojen sähköinen toiminta vinksahtelee ja kai sen ainakin ihmisellä voi laukaista monikin asia, mutta että innostuminen.. Alkoi vain kiinnostamaan tämä asia joten pitänee tutustua kyseisen taudin saloihin tässä joku päivä tarkemmin
__________________
"The greatness of a nation and its moral progress can be judged by the way its animals are treated." -Gandhi
Epilepsiassahan aivojen sähköinen toiminta vinksahtelee ja kai sen ainakin ihmisellä voi laukaista monikin asia, mutta että innostuminen..
Niin, ei se epilepsia ja nuo herkkukohtaukset samaa juttua ole, mutta eihän sitä voi tietää (siis kumpaa on), kun epilepsiaa ei tietääkseni voi cinculla mitenkään todistaa. Ainakaan vielä (?). Bert vain esitti tuota herkkuteoriaa, kun kysyin häneltä viimeksi epilepsiasta (kuinka yleistä yms).
Koirien epilepsiasta kirjoitetaan netissä näin: (en tiedä voiko siitä vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä cincujen kohdalla)
Voidaanko epilepsian puhkeamista rajoittaa ravinnolla ?
Koska kyse on solujen sokeriaineenvaihdunnasta – vastaus on KYLLÄ !
Vaikuttamalla ravintoaineiden tasapainoon, keskittyen nimenomaisesti sokeriaineenvaihduntaan vaikuttaviin ravintoaineisiin, voidaan näitä valvomalla keskittyä ravintoaineisiin, jotka tasapainottavat sokeriaineenvaihduntaa. Jos jopa 25 % koirista kantaa vahingoittunutta geeniä ja ”vain” 5 % sairastaa, on ilmiselvää että epilepsian laukeamiseen voidaan ravinteellisesti vaikuttaa.
Sokeriaineenvaihdunnasta -
Sokeriaineenvaihdunta häiriö johtaa myös sokeritautiin ja ruokavaliossa tärkeintä on liiallisen energiansaannin välttäminen ja sekä ruokavalion rasvan laadusta huolehtiminen.
Aineenvaihduntahäiriöstä -
Metabolinen oireyhtymä (MBO) on aineenvaihduntahäiriö, johon liittyy erilaisia oireita, kuten ylipaino, kohonnut verenpaine, epäedullinen veren rasvatilanne, lisääntynyt veren hyytymistaipumus, kohoava verensokeri, insuliiniresistenssi jne.
Aineenvaihdunta perustuu ravintoaineiden käyttöön ja kulutukseen. Se miten aineenvaihdunta toimii riippuu ravintoaineista, joita koira saa ruuastaan. Perinnöllisyyden lisäksi oireyhtymän kehittymistä edesauttavat elämäntapatekijät, jotka vaikuttavat sokeriaineenvaihduntaan, kuten vähäinen liikunta ja liiallinen energian saanti (ylipaino) sekä erilaiset synteettiset lisäaineet, kuten säilöntä-, maku- ja väriaineet..
Suomalaisen tutkimuksen (Diabetes Prevention Study, DPS) mukaan säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio vähentävät huomattavasti vaaraa sairastumiseen. Kun samalle yksilölle kasaantuu useita riskitekijöitä, vaara sairastua epilepsiaan, sydän- ja verisuonitauteihin, sokeritautiin tai aivohalvaukseen voi jopa kolminkertaistua.
Kuitenkin, jos niitä herkkuja ei tosi paljon saa, ei niillä varmasti ole ollut yhteyttä ravitsemuksellisesti. Löysin myös yhden koirien epilepsiaan liittyvän kirjoituksen, jossa omistaja epäili koiran saaneen kohtauksen innostuessaan, eli ilmeisesti niillä on jotain tekemistä keskenään ja se on sinunkin cincullasi aiheuttanut kohtauksen. Kysymys kuuluukin, miten innostumista voisi estää? Ja onko sellainen elämä onnellista? Luulisi, että cincut innostuvat muustakin kuin herkkupaloista (esim. häkistä ulospääsy, uusi "lelu" tms).
Kyllä toi innostumisteoriakin voi olla ihan mahdollinen kun aattelee esim. katapleksiaa, joka siis tarkottaa "äkillistä lihasvoiman menetystä, joka useimmiten liittyy voimakkaisiin tunnetiloihin" (jostain nettisivuilta bongasin). Sitä esiintyy ihmisillä ja ainakin koirilla. Eli kun tätä sairastava ihminen vaikka nauraa, hän samantien romahtaa maahan jne... Ja koirat tekee niin kun vaikka herkkuja ois tarjolla.
Epilepsiaanhan yleensä liittyy tajuttomuus, eikö vaan? Ellalta ei ainakaan mee taju missään vaiheessa, joten ei varmaan oo siitä kyse.
Sivulla http://www.chinchillas2home.co.uk/fits.htm on paljon juttua erilaisista kohtauksista, jotka itse asiassa muistuttaa toisiaan aika paljon, enkä ainakaan minä osaa nyt niistä sanoa, että mikä on lähinnä Ellan kohtauksia, olisko toi kalkin puutos??? Yleistä tuntuu vaan olevan noi kohtaukset sielläkin päin maailmaa. Mut herkuista sielläkään ei hirveesti puhuta. Jotain siellä oli punasilmäisistä sinsuista, etenkin beigeistä, että niillä ois yleisiä jotkut kohtaukset. Ella on beige.
Samoilla sivuilla on myös juttua herkuista joita sinsuille saa antaa. Esim. korkeintaan 7 rusinaa viikossa!!! Eipä siis ihme jos kohtaukset on yleisiä, en minä Ellalle ainakaan noitten ohjeitten mukaan oo koskaan herkkuja syöttänyt. Mut ihme etteivät oo tajunneet yhteyttä herkkujen ja kohtausten välillä, jos sielläkin on herkut aiheuttaneet ne (kuten vähän veikkaisin...)
Molli sai eilen tokan kohtauksensa. Edellisestähän on jo aikaa ja olin jo melkein unohtanut koko jutun, mutta eilen tajusin heti mistä on kysymys kun poitsu "väsähti" heti näkkärin ruoskuttelun jälkeen. Tällä kertaa se ei varsinaisesti kouristellut, mutta jotenkin takajalkojen voima ja koordinaatio petti. Onneksi pahin vaihe ei kuitenkaan kestänyt kauaa, mutta ihan väsynyt ja rassukka Molli oli kyllä varmaan melkein tunnin kohtauksen jälkeen.
Nyt loppuu sitten pojan osalta näkkärillä herkuttelu, vaikkei näitä kohtauksia usein tulekaan. Uskallankohan kokeilla jotain muita herkkuja, esim. omenapuun oksia? Vai liittyyköhän riski kaikkiin herkkuihin?
Ja vastaus edelliseen kysymykseen: Molli on standard, ja joltain epäviralliselta kasvattajalta peräisin.
__________________
"The greatness of a nation and its moral progress can be judged by the way its animals are treated." -Gandhi
Tällä kertaa se ei varsinaisesti kouristellut, mutta jotenkin takajalkojen voima ja koordinaatio petti.
Meillä on Mimmilla tapahtunut aivan samaa. Ensimmäisen kerran neiti sai "kohtauksen" päästyään häkistä ulos juoksemaan.. Juos samantien sängyn alle ja kuukahti sinne, kyllä siinä "pieni" paniikki tuli, että mikä sille nyt. Herkuista ei tässä tapauksessa ollut kyse. Soitin kaikenmaailman eläinlääkärit läpi ja ell reissulla Mimmi alkoikin jo virkoa. Kotiin päästessä neiti olikin koko illan iha omissa oloissaan ja huomasi, että rättiväsynyt. Toinen oli myöskin juoksennellessa..huomasin, että takajaloissa on jotain outoa ja näytti siltä, kun niistä olisi lähteny tunto. Korvat lysähti ja siihen jäi neiti kököttämään. Ei muuta ko syliin ja omaan häkkiin.. tätä kesti joku 10min ja neiti oli taas "elävien kirjoissa" oma ittensä, haluamassa ulos häkistä. Kolmannella kerralla olikin herkuista kyse.. Mimmi oli taas ulkoilemassa ja annoin pienen herkkupalan ja muutahan ei sitten tarvittukaan... No mutta mikä tässä oli kaikista "parasta", soitin taas samantien kaikki eläinlääkärit läpi ja sainkin kiinni jonkun päivystävän. Kerroin mistä on kyse ja tuo mies (anteeksi sanontani, ei ole tarkoitus ketään loukata, joku 60 ja kuoleman väliltä) alkoi vaan kyselemään, että "ai ihanko chinchillasta on kyse, montas sinulla niitä on ja bla bla bla" (puheista päätellen luuli minua joksikin tarhaajaksi...) ja alkoi sepustamaan kuinka hän oli joskus vuonna 1 ja 2 vieraillut jollain tarhalla.. Minä ko hermostuin todenteolla ja suurin piirtein rykäsin puhelimeen, että "onko susta apua vai ei?!" En olisi kyllä tuolle ihmiselle vienyt.. vaan jatkanut etsimistä... Mutta tuntuu, että aina kaikki tapahtuu iltasin ja silloin ainoat päivystävät ell ovat jotain hevos/koira- jne asiantuntijoita..
Reetta wrote: Mutta tuntuu, että aina kaikki tapahtuu iltasin ja silloin ainoat päivystävät ell ovat jotain hevos/koira- jne asiantuntijoita..
Tuttu tunne . Täällä keskellä -ei mitään- on ihan toivotonta päästä eläinlääkäriin H.e.t.i. vastaanottoajan ulkopuolella esim juuri iltaisin. Lahteen ajaa 45min ja Helsinkiin vähintään sen 1,5h, eli täytyy toivoa, ettei koskaan mitään kamalan akuuttia satu .
Kannattaa kuitenkin kokeilla antaa näille cincuille, joilla kohtauksia esiintyy, vitamiinikuurit, jos kyseessä olisikin vain vitamiinin puute (esim. A-, B tai C-vitamiinin) tai kalkin puute. Yksilöitä kun kaikki ovat, niin joillekin harvoille yksilöille pelletit+heinän vitamiinit eivät välttämättä riitä tai sitten syövät niitä väärässä suhteessa. Elimistöt kun ovat erilaisia, niin eri eläimillä on hieman erilaiset tarpeet. (Vrt. esim. kaksi samanpainoista ihmistä syö täysin samalla tavalla, mutta toisella ilmenee jonkin ravintoaineen puute, toisella ei. Yksilölliä tarpeita...)
Mutta jos itsellä olisi kohtauksia saava cincu, kokeilisin antaa sille vitamiinikuurin säännöllisesti 5 viikon välein 5-7 päivää ja katsoisin vaikuttaako se asiaan. Sekä kalkkilisää olen kuullut käytettävän, mutta itsellä ei ole kokemusta vaan muiden ohjeiden mukaan nuokin neuvot, kylläkin kokeneilta, pitkän linjan kasvattajilta, joiden neuvoihin kyllä luottaisin.
Apteekista löytyy Tehovitol-monivitamiinivalmistetta. Sen annostus on aikuiselle cinculle 0,5 ml/vrk. Se kannattaa antaa suoraan ruiskulla suuhun, koska veteen sekoitettuna vitamiinitappiot ovat suuria ja cincun juominenkin saattaa vähentyä.
Uskallankohan kokeilla jotain muita herkkuja, esim. omenapuun oksia? Vai liittyyköhän riski kaikkiin herkkuihin?
Taitaa liittyä pieni riski kaikkeen mahdolliseen mitä vaan voi syödä. Kokeilin nimittäin jättää herkut Ellalta pois ja pari viikkoo myöhemmin se sai kohtauksen ihan tavan kuivasta heinästä... Se söi sitä lattialla ollessaan, ja aika innoissaan, kun oli oikein hyvälaatuista heinää. Toisen kohtauksen se sai kun ostin jotain uusia chinchillan vitamiinipellettejä (ajattelin, että olisi hyväksi Ellalle) ja annoin yhden sellasen. Eli jotenkin tuntuu että jos herkut jättää kokonaan pois, tulee kohtaukset jostain muusta. Ei sekään oo hyvä jos perusruokakin jo rupee aiheuttaa kohtauksia. Mitä tahansa yritän, aina menee väärin. Ei kiva.
En tiedä mistä johtuu mutta ainakin Ellan kohtaukset tulee melkein aina häkin ulkopuolella. Jos sinsu on saanut kohtauksia tosi harvoin, luulen että esim. omppupuun oksia voi antaa ihan huoletta, ainakin häkkiin.
Kun täällä ollaan puhuttu niin että EPILEPSIA olisi perinnöllinen sairaus eikä sitä sairastaville eläimille saisi teettää poikasia, niin millä perusteella se olisi perinnöllinen? Ei sillä että olisin mitään poikasia teettämässä, mutta ihan mielenkiinnosta vaan kysyisin, koska ainakaan ihmisellä epilepsia ei ole perinnöllistä?
Tietenkin on kyseenalasta chincun oman terveyden kannalta, jos teettää sairaalle poikasia, mutta miten se perityisi poikasille. Kun epilepsiahan johtuu aivotoiminnan häiriöistä, niin miten Aivojen häiriöt voi periytyä
^ Minä olen ainakin lukenut, että olisi perinnöllistä (tai aiheutettua, mutta miten cincuilla?). Mutta toki omakohtaista kokemusta asiasta ei ole, että 100 % tokikaan ei ole.
Ja koirapuoleltahan löytyy paljon infoa asiasta, kun laittaa esim. googleen hakusanaksi "epilepsia koira perimä" tms. Tulee mm. "Epilepsia "kaatumatauti" puhkeaa yleensä 1,5-3 ikävuoden paikkeilla, mutta voi puhjeta myös aiemmin tai myöhemmin. Epilepsia on perinnöllinen, mutta voi olla myös aiheutettu. Epilepsia on rankka sairaus, ja se pitää ottaa huomioon tarkasti koiranjalostuksessa." Tuo siis koiriin liittyen, mutta kuitenkin eläimiin.
Yhdellä vanhalla kaverilla on kans todettu epilepsia. Hänen kohdallaan syyksi epäillään autokolarissa saamansa kovaa iskua päähän. Niin tulipas tässä mieleen ettei teidän kohtauksia saavat sinsut ole esim. pudonneet jostain ja lyöneet päätään tai jotain?
Ihan vain ajatuksen vaihtona, että vaikka jollain cinculla epilepsia olisi jonkin tapaturman seurauksen tullut, niin sitä ei todennäköisesti pysty mitenkään toteamaan (?), jolloin ei voi tietää periytyykö se vai ei. Jolloin on parempi suhtautua siihen kasvatuksen kannalta siten, että saattaa periytyä, koska kyse on kuitenkin ikävästä sairaudesta.
Tämä ihmisten epilepsiasta osoitteesta http://www.epilepsia.fi/ Vaikkakaan ei toki suoraan voi yhdistää cincuihin, mutta tuossa on jotain tuosta perinnöllisyys juttua myös.
tavallisimpia syitä epilepsian taustalla ovat perimän vaikutus, aivojen kehityshäiriöt, aivojen ohimennyt hapenpuute, kasvaimet, verisuoniepämuodostumat, aivoverenkiertohäiriöt, aivovammat, aivotulehdukset ja iäkkäillä henkilöillä dementoivat aivosairaudet
usein epilepsian perussyytä ei pystytä osoittamaan perusteellisista tutkimuksista huolimatta. Silti epilepsiaa voidaan hoitaa tehokkaasti.
Chini sai TAAS kohtauksen, edellisestä on vaan 3 päivää
Ihmisellä on epileptisen kohtauksen jälkeen yleensä monen tunnin jälkiuni, mutta taitaa olla niin, että vaikka chinchilla saisi mistä vaan johtuvan kohtauksen niin väsymystä olisi, koska kumminkin on varmaan aikas raskasta noin pienelle.
Pitäisiköhän ottaa yhteyttä lääkäriin ja kysyä epilepsian todennäköisyyttä, kun kohtausten väli on noin pieni, vai voikohan se johtua vieläkin muuton aiheuttamasta stressistä, tai pitäisikö kokeilla sitä vitamiinikuuria?
kokeile vitamiinikuuria? Meillähän on ollut Oskulla myös noita kohtauksia,ja ne on aina liittynyt siihen,että poika on saanut rusinan/jonkun muun herkun pitkästä aikaa. Nyt ei ole Oskarille annettu herkkuja,ja ei ole ollut myös kohtauksiakaan! Eli,ootko huomannut,että oot just ennen kohtausta antanut jonkin herkun?
Voi kun ikävää! Auttaisikohan jos sen antais olla pari päivää ilman juoksettamista ja käsittelyä, niin saisi rauhassa toipua stressistä jos sillä sellaista vielä on.
Onko nää kaksi kohtausta tulleet häkissä vai häkin ulkopuolella?
Papanat ovat normaalit ja Chini on muutenkin pirteä eikä näytä mitenkään stressaantuneelta, mutta eihän sitä voi tietää mimmoinen stressi kytee pinnan alla.
Minkä ikäinen Chini on? Tädilläni oli aikoinaan chinchilla jolla oli epilepsia. Sillä kohtaukset tulivat yleensä kun sillä oli kuuma tai sitä kammattiin. Chico eli ilman lääkitystä 5 vuotta. Se oli hankittu turkistarhalta. Toisen tätini mukaan (eläinlääkäri) epilepsia on yleisimpiä sairauksia tarhoilla.