olisi pitänyt uskoa heti teitä viisaampia ja antaa mehua ja maitohappobakteereja. Nyt nukkuu rauhallisesti purujen seassa ja hiekkaa päällä pahvilaatikossa, jossa lelu, ruokaa ja oma puu mukana. Mutta näin parempi. Oli tuskallista katsoa toisen oloa ja eloa, kun aina oli niin iloinen vipeltäjä.
Ps. Sun cincu kuulosti olevan niin huonossa kunnossa, etteivät ne maitohappobakteeritkaan aiemmin annettuna välttämättä olisi edes auttaneet. Mikähän sillä oikein mahtoi olla...?
Tuosta hampaiden narskuttelusta nyt vielä kun sitä on puitu useammassa paikassa ja meillä ainakin tuota tehdään. Aloin nyt tottakai vain vainoilemmaan, onko tytöilläkin joku hätä kun ne narskuttavat ja moni on kommentoinut että siitä on alkanut joku tällainen huonovointisuus... Osaako joku sanoa suuntaan tai toiseen, onko tuo nyt normaalia? Meillä ollaan tuota kyllä tehty ties kuinka kauan jo...
Olemme haudanneet hänet jo toisten rakkaiden lemmikkien viereen mummulaan. Itse en tosin pystynyt olemaan mukana. Ajattelin, että parempi lapselle, ettei lähetetä mihinkään tutkimuksiin. Asialle, kun ei voi enään mitään. Vaikka itseä asia olisi kyllä kiinnostanut . Olen jotenkin niin katkera lääkärille, kun sille ummetukselle ummisti silmät. Vaikka nimenomaan sanoin, ettei ole kakkannut kunnolla, vaikka silloin oli vielä syönyt. Ja tämäkin palsta oli niin outo vielä minulle. Katselin netistä vain sairauksista. Ja sattumalta tänne eksyin. Ja tyhmä kun olin, en heti kirjoittanut. Ja kuinka paljon apua ja voimia täältä sain. KIITOS JOKAISELLE. TÄMÄ ON TODELLA IHANA KESKUSTELUPALSTA. JA ASIANTUNTEVA. Cincu on niin erilainen ja erikoinen eläin, että apua ei tunnu saavan, kuin tälläisten kautta. Olisi kiva tietää, mikä lääkäri Porissa todella osaisi hoitaa CINCUJA...... Itse olen sitä mieltä, että suurin syy suruumme on ummetus, Kaikki oireet sopivat siihen. Lääkäri kiinnitti vain huomion nenään ja sen verisyyteen, tai rupisuuteen. Kyllä on ollut vaikea lukea osanottojanne. Aina tulee itku ja kaikki muistot mieleen. Että voi sattua ja tuntua pahalta. Ja sitten pitäisi lasta lohduttaa. Onneksi oli perhe yhdessä poistanut kaikki tavarat talosta ja tuttu perhe haki kaikki purut ja ruuat ja muut jäljelle jääneet tavarat pupuille, kun olin töissä. Vain tyhjä kohta olohuoneessa muistuttaa rakkaasta karvapallosta. Kiitos teille jokaiselle vielä kerran.
luin vasta nyt viestiketjun, Osanottomme meiltä kaikilta!! Kaverini kääpiöluppa kuoli pari päivää sitten, minä sen vielä löysin, oli tosi rankkaa. vaikkei ollutkaan mun eläin, suru on vieläkin suuri, ja itketty on monet kerrat... jaksamista sinulle!