onko se kiima-vuoto sellaista valkoista? huomasin tossa yks päivä Essillä,kun otin sen syliin, että sen sukupuoliaukosta tuli sellaista valkoista eritettä,aika paksua. muttei se haissut miltään. olisiko se siis kiima-vuotoa?
^^Todennäköisesti. Ei kannata alkaa hysteeriseksi noiden vuotojen kanssa tai tulee helposti luultua, että on tulehdus, vaikka ei olisikaan (ja siten lääkittyä täysin turhaan). Ja nuo naarascincut saattaa olla auki, vaikka eivät itse olisikaan kiimassa (jos joku toinen naaras on). Meillä Joi on aina auki, kun joku toinenkin on ja puhunkin nykyään, että se on "sympatiakiimassa" (ei mikään virallinen käsite). Siksi onkin ollut tosi vaikea määrittää koska sen poikaset syntyy, kun se saattaa olla auki joka viikko/parin viikon välein ja en tiedä, koska se on oikeasti kiimassa ja koska taas "sympatiasta" auki. Se on ollut auki nyt myös tiineyden aikana, mutta sekin on kuulemma mahdollista joidenkin tyttelien kohdalla.
MaaritH, Meikolla tuo puolukka on onneksi auttanut virtsatieongelmiin. Kun kävin eläinlääkärissä ja Dalia diagnosoitiin Meiko oli mukana ja lääkärikin totesi ettei ole muutakun pisua se sotku sen peräaukon ympärillä. Dalialle ei Ditrim ole auttanut joten leikkaus taitaa olla edessä... Leikkauksen riskit kyllä kauhistuttaa, mutta muutakaan ei ole enää tehtävissä
quote: Originally posted by: MaaritH "Mistä lääkäri voi tietää, että se on kohtutulehdus eikä virtsateiden alueella joku tulehdus? Vai onko siitä otettu ne röntgenkuvat?"
öö, eihän röntgenkuvista näe onko kyseessä virtsatietulehdus !? eikä välttämättä kohtutulehdustakaan, jos kohtu on pieni eikä nestettä = märkää ole paljoa.
quote: Originally posted by: minjuska " öö, eihän röntgenkuvista näe onko kyseessä virtsatietulehdus !? eikä välttämättä kohtutulehdustakaan, jos kohtu on pieni eikä nestettä = märkää ole paljoa."
Arkista (Kristiina Kontio-Jalanka) olivat sanoneet yhdelle omistajalle/kasvattajalle, että jos antibiootit eivät auta vuotoon, täytyy se kuvata ja jos kuvissa näkyy, että virtsarakossa on sakkaa se avataan ja huuhdellaan. Jos taas siellä ei ole sakkaa, cincu avataan silti ja kohtu poistetaan.
quote: Originally posted by: MaaritH "Arkista (Kristiina Kontio-Jalanka) olivat sanoneet yhdelle omistajalle/kasvattajalle, että jos antibiootit eivät auta vuotoon, täytyy se kuvata ja jos kuvissa näkyy, että virtsarakossa on sakkaa se avataan ja huuhdellaan. Jos taas siellä ei ole sakkaa, cincu avataan silti ja kohtu poistetaan."
joo, no minä ihmettelinkin, että luullaanko, että virtsatietulehdus näkyy rtg-kuvassa. sakka voi näkyä, mutta ei sekään välttämättä näy. itse tulehdushan ei röntgenissä näy.
Niin no, siunsuista on ilmeisesti lähes mahdotonta saada kuvia, joista näkyisi täysin mikä vaivaa. Daliasta ei edes otettu kuvia, Chrons sanoi, että siitä tulehduseritteestä näki missä tulehdus on.
Dalia ei selvinnyt sterilaatioleikkauksesta. On tietty paha olo ja ikävä, ja hirveä nähdä Meiko yksin häkissä, mutta tiedän, ettei kukaan olisi enää voinut pelastaa Daliaa. Dalia selvisi leikkauksesta, mutta kun se oli heräämässä, vatsasta oli noussut jotain sen kurkkuun ja raukka tukehtui. Yrittivät elvyttää puolisen tuntia, mutta takaisin en tyttöä enää koskaan saanut. Haluan silti teille muillekin sinsuihmisille kertoa, miten hyvää palvelua saimme Hakametsän eläinlääkäriasemalla. Ensinnäkään minun ei missään nimessä tarvitse miettiä, oltaisiinko jotain vielä voitu tehdä; kaikki tekivät kaiken voitavansa ja Dalia sai mielestäni parhaan mahdollisen hoidon. Toisekseen suurta lojaaliutta osoitti se, ettei asema veloittanut minulta leikkausta, vaikkei mikään olisi heitä kieltänyt; Dalia ei kuollut leikkaajan virheeseen, päinvastoin, leikkaus onnistui täydellisesti. Vaikka Dalian kuolema oli ei-kenenkään syytä, asema tavallaan otti itselleen siitä vastuun, näin itse asian näin. Tästä suuri kumarrus. Ja koska en itse ollut paikalle, kun Dalia menehtyi (poikaystäväni jäi sen kanssa asemalle,minun oli pakko mennä kouluun) leikkaaja soitti minulle vielä henkilökohtaiset pahoittelut iltapäivällä ja kertoi minulle tarkkaan, kuinka oli käynyt ja sanoi vilpittömästi, että hänestäkin tuntuu kamalalta. Vaikkei se tuo Daliaa takaisin, teki paljon paremman mielen ja tuntuu, että surua oin taas vähän helpompi käydä läpi. Jäi siis suunnattomasta surusta huolimatta edes jotain hyvää; sain ehkäpä parasta asiakaspalvelua eläessäni. Vastedeskin eläimeni käyvät Hakametsän eläinlääkäriasemalla, ja suosittelen muillekin tamperelaisille lämpimästi että varaatte aikanne sieltä.
Kiitos. Kyllä tässä jaksetaan jotenkinpäin. On hyvät tukijoukot. Ja kun todella tiedän että tein oikein, vaihtoehdot olisivat olleet suora lopetus tai antaa eläimen elää kipujensa kanssa ja kärsiä... Kariola eli leikkaaja selitti minulle, että tälläinen on harvinaista terveen eläimen kastroinnissa tai steriloinnissa, mutta koska Dalia oli ollut sairas jo useita viikkoja, sen keho oli tietty heikentynyt ja elintoiminnot eivät välttämättä kaikilta osin ihan normaaleja, joka selittää miksi kävi niin ikävästi... Mutta en minäkään kyllä omia eläimiäni leikkaukseen vie jossei ole tällainen pakko..
(Tämä ei välttämättä ole oikea paikka ja aika sanoa tätä, mutta kun tästä oli tuossa jo puhetta, niin muutama sana tuosta kastroinnista. Ihmettelen suuresti sitä, että ihmisiä, jotka vievät cincunsa kastroitavaksi, pidetään jotenkin "huonompina", että he eivät muka välittäisi eläimestään. Noh, chinchilla on kuitenkin laumaeläin, joka varmasti nauttii lajitoverin seurasta, eikä kukaan tai mikään voi korvata lajitoveria: ei ihminen, ei koira, ei "sukkakaveri". Vain toinen chinchilla puhuu "chinchillaa", osaa pestä ja pusuttaa juuri oikein, sukii viiksiä, nukkua kaverin vieressä ja päällä, on läsnä 24 h/vrk jne. Kastrointi on usein ainut vaihtoehto tarjota cinculle nämä "ylellisyydet", koska lisääntyvää pariskuntaa joutuu joka tapauksessa erottamaan välillä (joo, joo, niistä on seuraa toisilleen myös vierekkäisissä häkeissä, mutta se ei kuitenkaan ole sama asia), naaras-naaras ja uros-uros parit eivät aina toimi, eikä kahta samaa sukupuolen edustajaa kannata aikuisena enää ruveta yrittämään yhteen jne. Ja tuohon, että en halua ottaa riskiä, että cincu menehtyy kastroinnissa, niin voisi esittää vastakysymyksen: miksi sitten kuitenkin voit ottaa sen riskin, että naaras saattaa menehtyä synnytykseen? Silloin nimittäin otetaan jatkuvasti riskejä, eli kyllä siinä tiineydessä on aina riski, vaikka ne yleensä hyvin menevätkin. Jos en itse olisi kasvattaja, pitäisin cincut naaras-kastroitu uros pareittain, koska tiedän, että on niiden kannalta ihanteellisin ratkaisu. Toki cincu pärjää yksinkin, mutta varmasti on onnellisempi, kun saa olla yhdessä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa elämänsä loppuun saakka. Sitä ei varmaankaan kukaan voi kiistää. Ja näihin tapauksiin, missä cincu on menehtynyt kastrointiin: itse en tiedä yhtään täysin tervettä cincua, joka on kastroitu asiansa osaavalla eläinlääkärillä (+oma jälkihoito tehty oikein) ja olisi menehtynyt. Kaikissa näissäkin menehtymistapauksissa (Tamlin ja Juuso), mitä tällä palstalla on tullut ilmi, kyseessä ei ole ollut terve cincu vaan siinä on ollut jotain vikaa. Ei ulkoisesti vaan sisäisesti (ruokintavirhe aikaisemmalla omistajalle jne), jonka seurauksena ei muutenkaan välttämättä enää olisi elänyt kauaa. Tietysti jokainen on yksilö ja kestävät asioita (nukutus, stressi) eri tavalla, mutta pääsääntöisesti sanoisin, että kastrointi on hyvä asia. Marsuilla ja kaneilla kastrointi-jutut on usein itsestään selvyys omistajille... Ja jokainen tekee omat valinta, mitä tekee ja mitä ei, mutta asioita olisi hyvä ajatella myös cincujen kannalta. PS. Ja pidetään peukkuja näille Yeppeen tarhacincuille, joita on koko ikänsä ruokittu väärin, jotta kastrointi menisi hyvin.)
Tiedetään... mut moni chinchilla on kuollu viime aikoina, itse en vain veisi veetiä kastroitavaksi. En oo vielä valmis siihen, mut ehkä joskus. ja jos eläin kastroidaan ei se voi ikään saada poikasia, mulla ei ainakaan oo se tarkoitus veetille. ei ainakaan vielä. mut ei mulla mitn sitä operaatiota vastaan oo. eikä ne ole milestäni huononpia ihmisiä vaikka vievätkin
Osanotot täältäkin. Vielä kysyisin alkuperäisestä aiheesta: minulla on nyt ollut puolen vuoden ajan tyttöchinchilla poitsun viereisessä häkissä. Ne eivät oikeastaan juttele (miksiköhän?), kaksi kertaa olen kuullut jutustelua. En tiedä chillojen käyttäytymisestä, milloin tyttö on kiimassa, mutta tämä erite-juttu on minulle hiukan uusia asia. Yhden kerran, tuossa pari viikkoa sitten, huomasin ensimmäisen kerran, kuinka tytöllä oli alapaa vähän märkä ja siitä jäi pari kosteaa tippaa kädelleni. Ja sitten eilen kun otin tytön syliin, luulin ensin että se pissasi päälleni, mutta eipäs: alapäästä valui runsaasti kirkasta ja hajutonta eritettä, siis todella runsaasti, käsi kastui ja sitä valui matollekin. Huolestuin pahemman kerran koska en ole moista ennen kokenut mutta nyt kun olen lukenut tätä keskustelua, olen ajatellut, että ehkä se olikin ihan normaalia... vai oliko?
Alapään karvat kastuivat ja tyttö meni heti häkkiin päästyään "kylpemään" puruihin ja jäi niihin vähäksi aikaa makaamaan. Muuten se on ollut ihan pirteä. Se on myös aina pissannut ja kakannut tuplasti niin paljon kuin poikachilla, vaikka onkin pienempi!!
Chinzu: Juuri tuollaisen oireen takia vein ko. naaraan lääkäriin, josta olen jo aikaisemmin kirjoittanut sivulla 1. Ehdotan, että viet lääkäriin joka ottaa eritteestä näytteen.