Meillä pikkuneidit intoili. Mimmi, meidän pienin chilla, jolla on painoa 340g ja se on nyt puoli vuotta vanha hypähti häkistään niin kauhealla vauhdilla, että jalkaan sattui. Häkin luukku on n. 40 cm lattiasta ja Mimmi otti kunnon demoni-ilmeen eli nyrpisti nenäänsä ja hyppäsi mun olkapään kautta salaman nopeasti lattialle. Minä olin itse siis kyykyssä lattialla.
Hyppy meni sen verran pieleen, että laskeutuminen tapahtui toiselle "kankulle". Mimmi aristi jalkaansa, pitäen sitä kippurassa ylhäällä. Se on pirteä ja syö hyvin. Soitin päivystykseen yöllä ja kun kerroin olivat sitä mieltä, että seuraavana päivänä vasta lääkärille. Tarkkailin neitiä yön yli ja Mimmi oli ihan ok. Aamullakaan ei astunut vielä ja sain onneksi Keski-Suomen Eläinklinikalle röntgenajan heti aamusta.
Mimmi oli kiltti, mutta vilkas. Pienellä rauhoituksella se antoi ottaa kuvat sekä varpaista, lonkasta ja koko lantiosta. Mitään murtumaa ei ollut. Toki eläinlääkäri sanoi, että luun kasvulinjoissa (jotka Mimmillä ovat vielä rustoa) voi olla murtuma, mutta se ei näy röntgenissä. Luultavasti jalassa on siis venähdys.
Nyt mennään neljättä päivää jo. Jalka ei ole kosketusarka, eikä Mimmi ole siitä kiinnostunut. Se syö hyvin ja liikkuu kolmella jalallaan. Nyt se jo tukee istuessaan myös kipeälle jalalle ja seisoo takajaloillaan. Lääkäri myös käänsi jalkaa ja se liikkui hyvin. Jalka ei ole myöskään turvonnut. Mimmi on nyt jo Iidan kanssa, mutta niiden häkki pienennettiin. Tein välitason niin, etteivät pääse kuin 30 cm:n korkeuteen. Onneksi eivät ole turhautuneita. Iidakin varoo Mimmiä ja hoitaa nukkumalla Mimmin vieressä.
Kyllä mä säikähdin ihan kamalasti. Onneksi Mimmi vaikuttaa pirteältä ja normaalilta. Ajattelin, että kyllä sen pitää olla juoksentelematta ja hyppimättä ainakin pari viikkoa siinä pienemmässä häkissä. Mitä mieltä olette? Eläinlääkäri käski ottaa yhteyttä, jos Mimmi menee huonompaan kuntoon tai lakkaa syömästä. Katsotaan nyt, ihan rauhassa. Eläinlääkäri kuitenkin kehui Mimmiä kovasti, kun se oli niin pirteänä ja vielä aamupäivästä. Kyllä välillä vähän jännittää näiden palleroiden kanssa, kun ne niin villisti vipeltelevät.
Hui, onneksi ei käynyt pahemmin. Yhdessä ohjelmassa oli noin vuosi (?) sitten chinchilla, jolta jouduttiin amputoimaan toinen etujalka, mutta kyllä se näytti kolmellakin jalalla tulevan toimeen. Kyllä mäkin pitäisin matalammassa häkissä jonkin aikaa enkä antaisi juosta vapaana pariin viikkoon. Kyllä se varmasti siitä muutaman päivän kuluttua on jo parempi.
Kyllä mä olen miettinyt useinkin, että touhut menevät vähän liian rajuiksi. Meillä on kuitenkin jouduttu koko olohuonetta muokkaamaan sen mukaan, ettei vastaavia tilanteita sattuisi ja silti se tapahtui. Aluksi pidinkin meidän chilloja irti koko kämpässä, mutta huomasin kahden illan jälkeen, että se on mahdotonta.
Mimmin loikassa oli kuitenkin huonoa tuuria matkassa sen verran, että hyppy lattialle tapahtui vain vajaan metrin korkeudelta ja se ei normaalisti mielestäni ole ketterälle ja paljon vapaana liikuneelle chillalle suuri loikka. Ottaen huomioon vielä senkin, ettei Mimmi pudonnut vaan hyppäsi itse, tavallaan minun kautta... Jos ymmärrätte.
Kyllä näiden veijareitten asuessa perheenjäseninä ylisuojelevan mamman ja huolettoman isännän kanssa joutuu äidinvaisto koetukselle. Tärkeintä kuitenkin on se, että pallerot ovat onnellisia ja elämä turvallista. Mimmi lähettää terveisiä, syö hirweästi ja touhuaa nyt matalassa majassaan toistatiseksi, että toivutaan kunnossa. Lähden siis juoksuttamaan Iidaa...
Mimmi on nyt piristynyt kovasti ja syö hyvin. Suurensin jo häkkiä, mutta en vielä 130 cm:n korkeuteen. Tapauksesta on nyt puolitoista viikkoa ja Mimmi astuu ja juoksee jalalla jo hyvin. Kävi tänään kylvyssä ja oli ihan innoissaan. jep jep. Terkkuja kaikille Mimmiltä.