Meille ostetaan ehkä 5-vuotias chinchilla-tyttö, 5-vuotiaan poitsun kaveriksi. Sitten kun on tiloja eli suunnilleen kahden vuoden kuluttua, chinculaiset yhdistetään samaan häkkiin. Onko se liian myöhäinen ikä naaraschincun saada ensipoikue?
Mun laskupäällä se saisi ekat poikasensa 7-vuotiaana. Mun mielestä se on silloin aivan liian vanha ensisynnyttäjäksi. Voihan olla kaikki menisi hyvin, mutta riskit on kuitenkin tuon ikäisellä paljon suuremmat. Tiedän yhden naaraan, joka sai ekat poikasensa 5-vuotiaana ja siinäkin oli jo lähellä, ettei naaras olisikaan selvinnyt synnytyksestä.
Tästäkin aiheesta on varmasti miljoona eri mielipidettä.Täytynee kuitenkin muistaa,että riskit kasvanevat ensisynnyttäjän iän kasvaessa.Itselläni on hyvä kokemus viisi vuotiaasta ensisynnyttäjästä,kantoaika ja synnytys meni ihan normaalisti.Itse pitäisin tuota 5-vuotiasta kattoikänä ensisynnyttäjälle.Siinä tapauksessa että naaras on ehdottoman terve ja hyväkuntoinen.Mutta joissain tapauksissa ymmärtäisin kyllä 6 vuotiaankin ensisynnyttäjän.Pitäisi kyllä tuntea tämä naaras ja tietää sen kunto yms..Ohjeistuksena sanoisin 5 vuotta.Tässä tapauksessa en teettäisi."Vieras naaras",ihan uudesta tulokkaasta on vaikea sanoa onko valmis poikueeseen.Ja jos käy vielä niin että uros sattuisi astumaan sen heti poikueen jälkeen uudestaan,voi viedä eläimen huonoon kuntoon.
Mielestäni ihanne ikä astuttaa sinsu on 1,5-3 vuotta.Jalostusnaaraiden tiineyttämisikähän nousee hyvinkin korkeaksi,mikäli ei ole usean vuoden taukoja..
Mä olen kans siis tuota mieltä, että viisi vuotta on yläikäraja ensisynnyttäjälle. Tietenkin järkeä käyttäen, eli siis naaraan pitää olla terve ja hyväkuntoinen. Mutta mä en kylläkään näe mitään järkeä astuttaa ensi kerran liian iäkästä naarasta ja riskeerata sen terveyttä, kun sopivamman ikäisiäkin varmasti löytyy. Samoin en kylläkään voi ymmärtää, miksi pitää astuttaa tieten tahtoen liian nuoria naaraita (ja miksi paritustahti pitää olla liian tiheä), kyllähän se chinchillan hyvinvointi pitäisi AINA olla etusijalla (tämä ei siis ollut tarkoitettu aiheen aloittajalle vaan ihan yleisenä ihmettelynä ja toteamuksena).
Ja aiheesta taas hieman sivuten, ihmiset ymmärtää hyvin eri tavalla, milloin eläin on hyväkuntoinen. Kannattaa mieluummin laittaa rima liian korkealle (eli naaraan pitää olla huippikunnossa ennen astutusta), kuin että ajattelisi, kyllä se varmaankin sen tiineyden kestää ja hoitaa poikaset hyvin.
Juu no kyseessä on semmoinen tapaus että oma chinchilla tarviis kaverin ja tääl taas ois yks tytteli joka tarviis kodin. Mutta niinku sanottu niitä ei vois viel pitää yhdessä, mutta tulevaisuudessa se olisi enemmänki toivottavaa. Urosta en ala leikkaamaan, onko mitään järkeä sitten ajatuksessa että naaras leikattaisiin? Vai meneekö siltä hedelmällisyys itsestään jossain tietyssä iässä? Vai jätänkö koko naaraan hankkimatta ja pidän oman chincuni yksinään siksi kunnes on mahdollista hankkia pari?
Yleensä se on uros joka kastroidaan, mutta kyllä naaraan sterilointejakin tehdään, mutta harvemmin. Kyllä niiltä hedelmällisyys jossain vaiheessa menee, mutta ei vielä noin nuorena. Tiedän, että ainakin 14-vuotiaita naaraita on käytetty turkistarhoilla vielä kasvatuksessa...
voihan naaras olla esim.viereisessäkin häkissä.on seuraa siinäkin,vaikkei tietenkään vastaa hyvää häkkikaveria.naarasta en rupeaisi leikkaamaan(leikataanko edes?).tai sitten vain hankkisit nuoremman naaraan tai jo synnyttäneen tms.
viime aikoina on tullut korviin tosiaan noita aikas aikasin astutettuja ja tiinehtyneitä naaraita,mikä ei kyllä ole toivottavaa.omakin naaraani tuli tiineeksi 9kk ikäisenä(ihan suunnitellusti)ja nyt jälkikäteen ajateltuna olisi voinut odottaa pidempäänkin.vaikka naaras oli jo ihan hyvin kehittynyt yms.olisi ihana pitää naaraat "lapsina" sinne vuotiaaksi asti.kyllähän ne sitten kerkee vauvoja tekemään,vaikka muutamat kuukaudet odottaisikin.kun vain aina ite muistaisi malttaa.
Kiitos neuvoista. Olen ajatellutkin tuota kahden häkin ajatusta mutta olen piakkoin muuttamassa opiskelija-asuntoon ja siksi olisi parempi jos olisi samassa häkissä kulkevat kaverukset. Lisäksi aikaa menisi vähemmän jos eläimiä voisi pitää vapaana yhtäaikaa. Tämä juuri oli ajatuksena että niistä olisi seuraa toisilleen jos minulla ei aina ole aikaa yksinäiselle eläimelle.
Missäpäin on naaraan sterilointeja tehty? Entäpä voisiko naaraalta esim. katkaista vain munanjohtimet tai poistaa munasarjat, ei tarvitsisi ryhtyä niin isoon leikkaukseen. Vai onko käyttämättömästä kohdusta harmia? Haluaisin myös joskus vielä poikasia uroksella ja toisekseen se on niin rakas lemmikki etten uskalla sitä leikkauttaa (tunnustan!!), mutta minua mietityttää tosiaan se että onko poitsu sitten liian yksinäinen. Siksi kotia etsivän, samanikäisen lähiseudulla asuvan naaraan leikkaus ja meille muutto olisi ihanteellinen ratkaisu.
Ainakin Porvoon eläinlääkärisemalla ovat sanoneet, että ovat steriloineet naaraita. Ja silloin kun itse halusin yhdestä omasta pariskunnastani tehdä lisääntymiskyvyttömän pariskunnan, niin kyselin vaihtoehtoja Eläinlääkäriasema Arkista (Kauniaisista) ja he sanoivat, että myös naaraan sterilointi on mahdollinen, mutta yleensä uros on pariskunnasta se osapuoli, joka kastroidaan. Mutta en kyllä muista, miten leikkaus suoritetaan siis onko se vain piuhat poikki vai kohdun poisto. Sitä kannattaa kysellä tuolta Arkista (vaikka et edes Etelä-Suomessa päin asuisikaan, niin tuolta Arkista saa hyviä neuvoja tuohon asiaan). Ja ymmärrän kyllä, että mieluummin leikkauttaa vieraan chinchillan kuin sen omansa, kun kerran on varaa valita.
Kiitos todella paljon neuvoista, Maarit! Nyt kysyisin mielipidettänne, missä järjestyksessä nämä kolme operaatiota kannattaisi suorittaa: chinchillan sterilointi, chinchillan muutto meille, chinchillan tutustuttaminen poitsuun?
Asun Joutsenossa joka on n. 20 km Lappeenrannasta ja Imatralta. Lappeenrannassa on pieneläinklinikka jossa ei koskaan ole leikattu chinchilloja, mutta esimerkiksi kääpiöhamstereita on aivan onnistuneesti kastroitu. Viimeisen vuoden aikana kuulemma ei ole paljon leikattu jyrsijöitä mutta ne jotka on, ovat kaikki jääneet eloon. Kyselin paikasta ensin mielessäni poitsun kastrointi ja he sanoivat että voivat kyllä leikata ja jos olet kiinnostunut asiasta niin he kyllä ottavat sitten yhteyttä ekspertteihin nukutusasioissa yms.
Nyt kun on kyseessä naaraan sterilointi, mitä mieltä olette: kannattaisiko chinchilla leikata Lappeenrannan pieneläinklinikalla vai kuljettaa Porvooseen leikattavaksi? Onko matka liian suuri stressi? Entä jos chichilla viedään uuteen kotiin heti leikkauksen perään? Tällä hetkellä chincu asuu Imatralla.
Aika pitkä matkahan sinne Porvooseen olisi sieltä Joutsasta, samoin Imatralta (kolmen tunnin ajomatkat tai jotain sinne päin yhteen suuntaan. Mun mielestä liian pitkä ajomatka ennen leikkausta). Mä tekisin asiat ehkä seuraavassa järjestyksessä (näin minimoiden stressin naaraalle): Imatralta Lappeenrannan pieneläinklinikalle (ja vanha omistaja mukaan jos mahdollista) ja leikkauksen jälkeen takaisin Imatralle toipumaan tuttuun ympäristöön. Sen jälkeen kun on toipunut muuttaisi sitten Joutsaan yhteen uroksen kanssa.
Tuo Arkin eläinlääkäri Kristiina Kontio-Jalanka taitaa olla hyvin arvostettu lääkäri, nimittäin olen kuullut monesti, että häntä monet lääkärit konsultoivat cincujen leikkaus asioissa.
Hei, se on kylläkin Joutseno eikä Joutsa, mutta kuitenkin. Vaikuttaako leikkaus jotenkin naaraan dominoivaan asemaan urokseen nähden? Vaikuttaako se yleensäkään chinchillojen tutustuttamiseen, esim. eivät hyväksy toisiaan niin helposti tms.? Täällä fooruumilla oli vissiin juttu siitä että kastraation jälkeen naaras ei hyväksyny leikattua urosta joka oli ollut sen pari ennen leikkausta.
Juu, nuo kaupungit meni sekaisin tuota viestiä kirjoittaessa, mutta juuri tuon Joutsenon etäisyyden katsoin kuitenkin kartasta.
quote: Originally posted by: Anonymous "Täällä fooruumilla oli vissiin juttu siitä että kastraation jälkeen naaras ei hyväksyny leikattua urosta joka oli ollut sen pari ennen leikkausta. " Kastrointi ei ole muuttanut oman urokseni käyttäytymistä mitenkään. Ihan samanlainen se on kuin ennen kastrointiakin, mutta naaraista ei tässä suhteessa ole henk. koht. kokemusta. Epäilisin (mutta en tiedä varmasti), että se ei vaikuta naaraan dominoivaan asemaan, koska se arvojärjestys on kuitenkin siellä pääkopan sisällä. Millä tahansa yhdistelmällä (harvinaista kylläkin naaras-uros pariskunnalla) voi mennä sukset ristiin, oli sitten toinen leikkattu tai ei. Itsellä kokemusta uros (EI kast.) ja naaras yhdistelmästä, joilla meni yhtäkkiä sukset ristiin ilman mitään näkyvää syytä. Palasivat kuitenkin myöhemmin yhteen, eikä mitään ongelmia enää ilmennyt. Kaikki ovat niin yksilöitä, ettei koskaan voi sanoa mitään varmaa, mitä tapahtuu.
Nyt on sitten päätetty että chinchilla tulee meille ja leikataan. Oli se vaikea päätös mutta entiset omistajatkin auttoivat siinä, koska monista vaihtoehdoista päättivät valita juuri meidät tuleviksi omistajiksi. Onko kuulolla ihmisiä jotka osaisivat kertoa chinchillojen toipumisesta hyviä vinkkejä?
Ajattelimme sittenkin että otamme ensin eläimen meille ja sitten vasta leikkautamme. Ajattelin kahta viikkoa sopeutumisaikaa ennen leikkausta. Vai riittääkö mielestänne jo viikko?
Mä sanoisin, että se sopeutumisaika riippuu siitä tyttelistä, siis sen luonteesta ym. Omien kokemusteni mukaan jotkut yksilöt ovat kuin kotonaan heti ensimmäisenä iltana, mutta toiset taas jännittää vielä kuukaudenkin kuluttua.
Soitin Tikalle varatakseni ajan mutta eläinlääkäri sanoi ettei aio alkaa kokeilemaan onnistuisiko leikkaus, koska se on niin vaikea eikä heillä ole kokemusta. Eläimen ottamisesta meille on kuitenkin jo sovittu, joten ainakin tällähaavaa yritän sopeutua pitämään kahta sinsulia eri häkeissä. Aikani riittää, jos on riittääkseen, ja jos tulee ongelmia, harkitsen sitten leikkausta uudelleen jossain isommassa kaupungissa, esim. juuri siellä Porvoossa. Kiitos kaikille vastanneille, vaikka suunnitelmat eivät aivan toteutuneetkaan. Ehkä parempi näin.
Tällaisia uutisia meiltä: Meidän Puff kastroitiin tänään Arkissa. Kaikki meni hyvin ja poika on jo syönyt ja juonutkin vaikka leikkauksesta on vatsa muutama tunti.