Huh, huh...
Nyt voin sanoa, että mulla on ollut aivan kauhea päivä.

Mandyhän sai poikueen 17.4. ja toinen silloin syntyneistä poikasista kuoli pian syntymän jälkeen.
Tänään tarina sai jatkoa, kun sattumalta vilkaisin häkkien suuntaan ja huomasin tytön venyttelevän samaan tyyliin kuin poikasia synnyttäessään.
Lähempi vilkaisu paljasti pienen hännänpään roikkuvan Mandyn kohdusta.
Mandy vaikutti todella väsyneeltä eikä saanut poikasta ulos omin avuin, joten mä päädyin toimimaan apulaisena ja vedin poikasen ulos..
Ilmeisesti poikanen on ollut kuolleena 17.päivä lähtien, mutta tuli vasta nyt ulos.

Ensimmäinen asia minkä tein oli se, että lähdin soittamaan Maaritille ja kysymään neuvoa miten tässä tilanteessa oli parasta toimia. (Okei, olin kyllä suht shokissa tapahtuneesta joten pieni tuki OLI tarpeeseen.)
Seuraavaksi soitin itellenki kuskin ja auto suunnattiin Mevettiin.
Siellä oltiin neljän aikaan ja lääkäriin päästiin vasta kuudelta.

Päivystävä lääkäri päätti ettei Mandyn kohtua lähdetty leikkaamaan tänään pois, vaan kirjoitti tujun reseptin Ditrimiä jonka turvin pitäisi pärjätä maanantaihin.
Vein kuolleen poikasen mukanani ja lääkäri tutki sen suht tarkkaan, poikanen ei vaikuttanut mädäntyneeltä, ennemminkin kuivuneelta ja oli syntyessään hännänpäätä lukuunottamatta kalvon sisällä.
Faktaa on, että Mandyllä on vähintäänkin lievä kohtutulehdus ja todennäköisesti sterilisaatio on tehtävä.
Outoa on se, että poikanen on ollut kuolleena jo pidemmän aikaa ja luulisi, että tulehdus olisi melkoinen.
Siitä huolimatta Mandy on ollut oma pirteä itsensä koko ajan, paitsi tänään kun joutui aikamoiseen pyöritykseen.

Nyt on vain toivottava parasta ja pelättävä pahinta. Annoin hetki sitten antibioottia ja homma ei oikein sujunut, lähes puolet aineesta päätyi joko turkkiin tai mun käsiini...

-- Edited by Viwpit at 16:01, 2006-05-07