Minulla on naaras chincu (14v) ja uros (13v) olleet yhdessä melkein koko elämänsä. Nyt tilanne se että jouduin ilmeisesti lopettamaan naaraan, mietityttää miten uroksen käy. Kärsiikö se yksinäisyydestä? Olisiko parempi luopua kummastakin samalla kertaa? Naaraalla todettiin hammaspiikki, ja en usko että se selviää sen hoitamisesta. Joten ajattelin että on parempi päästää se taivaaseen. Nyt myös nenä alkanut vuotamaan päivän aikana, ja arvata saattaa millaisesta chincu näyttää Etujaloista on myös karrat huvennut. Ilmeisesti syönyt turhautuessaan tai jotain. Viisaammat saa kertoa. Mutta huomen aamuksi kuitenkin eläinlääkärin aika...
Tosi ilkeitä juttuja nuo hammasjutut.. Ja kurjaa kun nuo sinunkin sinsut on niin vanhoja jo. Meille kävi vähän samantyyppinen juttu,Laura saa kertoa siitä enemmän kun tulee palstalle seuraavan kerran.. Voithan yrittää etsiä jonkun suht samanikäisen tytön sille pojalle sitten kaveriksi,ettei sitäkin tarvitsisi lopettaa. Noi hammasjutut on kyllä aina vaikeita sinsuilla,ne ei yleensä pääty hyvin
tuli luettua nopeasti tuo juttu,ja siis et varmaan tarkoittanut että olisit sitä toistakin lopettamassa,vaan antamassa pois. Mutta,onhan niitä ainakin ollut joskus noinkin vanhoja sinssuja tuolla välityksessäkin,että voisihan sille melkein samanikäinen kaveri löytyäkkin.. Joku muu saa vastailla sitten tuohon itse kysymykseen,että miten suhtautuu.. *muoks,muoks,muoks;*.jos jollain on joskus käynyt samanlailla.. niin,ja siis ymmärsin että se on kait sitten leikattu poika,jos ne on yhdessäkin olleet noin kauan?
Juup, eli meillä on sama tilanne edessä, kuten Martta jo tuossa mainitsi. Hampaiden kanssa on taisteltu jo kuukausia ja luulin jo tilanteen olevan ohi, kunnes pahin pelkoni toteutui tänään lääkärissä. Elikkäs mikään leikkaus ei auta ja jos tuota likkaa meinaa hengissä pitää, niin hampaita joutuisi käydä lyhennyttämässä joka kuukausi. Nyt meillä on kuukauden verran armonaikaa ja taas lääkkeillä pelataan. Sitten kuukauden päästä katsotaan uudelleen tilanne ja sitten ei varmaan Elviiraa enää nukutuksesta herätetä
Sitten kun meillä jää tuo uros yksin, niin sille on varmasti pakko hankkia kaveri. On vähän sen luontoinen, että ei varmaan yksin pärjää. Meillä sinsut ovat siis 8-vuotiaita.
Riippuuhan tuo yksin pärjääminen juuri luonteesta. Vaikea sanoa etukäteen. Varmaan kuitenkin aluksi hakee kaveria, mutta sitten saattaa tottua yksin olemiseen. Tai sitten ei. Myös kaveri viereisessä häkissä saattaa piristää.
Kysynpä nyt tässä ketjussa, kun kuitenkin liittyy aiheeseen, että onko suositeltavaa, että chinchillan ruumis näytetään sen lauman jäsenille? Eikös joissakin eläinlaumoissa ole näin, että jos joku lauman jäsen kuolee, niin muiden olisi hyvä nähdä ruumis, jotta älyävät asian. Meillä on toisen chinchillan lopettaminen edessä ja tulipa sitten mieleeni tämä asia. Eli näytänkö Elviiran ruumista sitten Hempalle? Onpa muuten kauheaa puhua ruumiista, kun tuossa se vielä vieressä töllöttää Tietääkö kukaan muuten paljon eläimen tuhkaus maksaa ja missä sitä tehdään?
Muistaakseni Verna tuhkasi kaikki pikku jyrsijät ilmaiseksi, mikäli ne tulee joukkotuhkaukseen...silloin eläin pitäisi viedä vernaan tai lähettää ell.vast.oton kautta.
Niinpä Koko episodin voi lukea tuosta hammasongelmia-ketjusta. Itkuhan tässä tulee, kun vain ajatteleekin asiaa, varsinkin, kun Elviira on nyt ollut ihan pirteä.
En kyllä ajatellut mihinkään joukkotuhkaukseen. Voi kun en tiedä.. pitäiskö kuitenkin vain haudata. En vaan pysty ajattelemaan tuon pikkuisen laittamista kylmään maahan ja varsinkin kun maa on nyt jäässä.
Mutta mutta, siis ruumista ei kannata näyttää Hempalle?
Kun ajatellaan, että koirathan vaistoaa, kun koirakaveri on kipeä ja vaistoavat mitä tulee eteen. Niin ehkä voisi ajatella, että myös Hemppa on jotenkin vaistonnut, että Elviira on kipeä eikä tule siitä paranemaan.
^Niin, täytyy toivoa, että se sen älyää. Ne reissut, kun ollaan oltu Elviiran kanssa lääkärissä, niin Hemppa on ollut kotona ihan sekaisin. Mietin vain, että miten se nyt suhtautuu, kun Elviira ei tulekkaan kotiin.
Kiitos Ipsu, kun sanoit noista keltaisista sivuista.. enpä taas itse voinut älytä.
Meillä on käynyt niin, että kun naaras kuoli, niin uros pari päivää (vai meniköhän vain pv) vähän ihmetteli ja etsiskeli, mutta sitten oli kaikki ok. Tosin kysymys ei ole ollut vuosikausia yhdessä olleista eläimistä.
Edit: siis jäi eläinlääkärireissulle. Tosin olin ne jo joutunut naaraan sairauden vuoksi aiemmin erottamaan, mutta olivat vielä näköyhteydessä.
Toi pakastimeen laittaminen tuntuu kyllä tosi yököltä Siellä rakas cincu nukkuisi kakkien ruokatavaroiden seassa..hui, multa jäis pakastimella käynnit kyllä siihen Joku pakastimen kaltainen olisi kyllä hyvä, mutta että jos olisi oma pakastin,hyyyyi
Meillä on käynyt niin, että kun naaras kuoli, niin uros pari päivää (vai meniköhän vain pv) vähän ihmetteli ja etsiskeli, mutta sitten oli kaikki ok. Tosin kysymys ei ole ollut vuosikausia yhdessä olleista eläimistä.
Meillä nämä ovat olleet yhdessä vähän yli 8 vuotta ja Hemppa on todella paljon Elviirassa kiinni.
En kyllä pysty sitä pakastimeen laittamaan. Meillä on niin täysi pakastin, että sen joutuisi runnomaan sinne mansikoiden sekaan. Ei tunnu kovin mukavalle ajatukselle. Aina kun jotain ottaa pakastimesta, niin näkee sitten sen jäätyneen ruumiin
^Kyllä meillä on tarkoituksena hankkia heti sitten pikimmiten Hempalle kaveri. Kyselin ihan sillä tästä ruumiin näyttämisestä, kun en oikeasti tiennyt miten kannattaa tehdä. Ajattelin, että jos jollakin on kokemusta.
^Kiitoksia kovasti. En olisi uskonut, että tämä on näin raskasta. Itku tulee väkisinkin joka ilta, eikä asiaa yhtään helpota se, että Elviira istuu aina iltaisin mun sylkyssä sohvalla.. kun sitä siinä katsoo niin on vaikeeta kuvitella, että kohta sitä ei enää siinä ole
nää on ihan hirveitä juttuja..en pysty tulla edes lukemaan mitään Elviirasta kertovia juttuja,kun kyyneleet tippuu silmiltä. Se kerkes olla meilläkin jo niin kauan,ehdin tutustua siihen kunnolla.Elviira kun on vielä niin ainutlaatuinen,tempperamenttinen,mutta niin kiltti, iso nallekarhu.. huh.. tää on mullekkin vaikeeta. Laura,näin tätäkin kautta, paljon jaksamista sinne