Ihmettelin yöllä Emmin kolinoita, mutta ajattelin että taas vain vauhti päällä. Kuuden aikaan menin katsomaan ja järkytyin, Emmi roikkui pää alaspäin marsun riippukeinusta jalka ketjussa kiinni. Otin heti hännästä kiinni ja nostin ylös Emmin. Ei valita tai vikisi, kun koskee, mutta laahaa jalkaa. Verta ei näkynyt missään ja tuntuu, ettei olisi turvoksissa. Laitoin sohvalle ja ajattelin hakea rusinaa, sillä välillä oli hypännyt alas sohvalta ja mennyt sohvan väliin nukkumaan. Totesin, että juoksee ihan hyvin, mutta takatassu ei ole mukana, aivan veltto. Ei pidä ääntä liikkuessa. Annoin rusinan ja näkkileipää, hyvin maistuu. Pitääkö sinsu ääntä jos tuntee kipua? Kun laitoin häkkiin takaisin hyppäsi heti yläkertaan nukkumaan, jos sitä hypyksi voi sanoa. Tässä nyt pohdin pitäisikö käydä lääkärissä. Mutta kun ei oikein iske mennä täällä Porissa lääkäriin. Jos taas väärä diagnoosi ja rahaa ei ole röntgeniin. Onko teillä hyviä hoito-ohjeita millä kotona voisi tutkia tilannetta. Kuinka kauan tälläistä tilannetta voi kotona seurata.
Emmi pääsi itse irti ketjusta, kun nostin hännästä ylös. Ilmeisesti ei ollut ihon läpi mennyt, koska verta ei tosiaan näkynyt Emmissä, häkissä tai ketjussa.
Tässä taas oli hyvä opetus kaikista riippuvista leluista. Ja niinkuin olen sitä kehunut kuinka antaa olla rauhassa ja nukkuu ja syö siellä. Kyllä nyt harmittaa miksei yöllä käynyt katsomassa sitä kolinaa. Tyhmä mikä tyhmä. Mietein juuri, että ollut siellä roikkumassa pari tuntia.
Kyllä tuntuu niin kurjalta, kun juuri täytti vuoden ja ei puoli vuotta vielä ollut meillä ja niin kiintyneitä ollaan pikku-tuholaiseen. Tässä heti tulee Ernesti mieleen ja pahin mahdollinen. Varmasti saa stressin ja siitä se alamäki alkaa. Tuli mieleen myös sisäinen verenvuoto. Turvotusta ei ole ainakaan vielä.
Nyt nukkuu yläkerrassa ja en haluaisi häiritä, että saisi nukkua. Laitoin veden ja ruuat ylös. Mikä ihme siinä on, että pyrki heti ylös.