Mä aloitan mielipideilmaisuni siten, että muistutan, että olemme lemmikkipuolella, eikä meidän täten pidä/tarvitse ottaa naaraasta kaikkea irti, mitä siitä olisi mahdollista saada (eli n. 14x3=42 poikuetta (jos keskimäärin kaksi poikasta -> n. 80 poikasta) ).

Sopivaan poikueiden määrään vaikuttaa itse jalostusnaaras. Jos naaras on hyvä lajinsa edustaja, nopeasti poikasista palautuva (pysyy hyvässä massassa ja kunnossa), nuori ja hyvä emo (hyvä maidontuotanto), on ihan ok, jos välillä naaras tekee kaksikin poikuetta vuodessa (esim. periaatteella 3 poikuetta per 2 vuotta). Mutta mitä vanhemmaksi jalostusnaaras tulee, sitä mukaa pitäisi mielestäni myös vähentää astutustiheyttä. Mielestäni myös poikueiden koko vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti naaraan voi astuttaa uudelleen eli naaras saattaa tarvita enemmän lepoa kolmosten hoidon jälkeen kuin yksösen jälkeen. Itse en käytä takaisinparitusta, mutta mielipiteitä tästä astutustavasta on monia. Sillä siis astutetaan naaras suoraan ns. poikaskiimasta, joilloin naaras ehtii tehdä kuluvan vuoden aikana 3-4 poikuetta, joka on todennäköisesti kiistämättä suurimman osan mielestä jatkuvana astutustiheytenä liikaa.

Ja mä tarkoitan jalostusnaaraalla cincua, joka on kasvattajalla (vir. tai epävir.), joka pyrkii parantamaan lajin ominaisuuksia.

Edit: muokkaisin tekstiä sellaiseksi, että se on helpompi ymmärtää...

-- Edited by MaaritH at 14:36, 2005-12-21

Mä en nyt kyllä pysy ihan mukana, mahoton määrä tuoi 80 poikasta? ennättääkö ne tosiaan saada muka näin monta?

No mut kuka tekee 14 vuotiaalla sinsulla poikasia enää? eikö en pitäis olla eläkkeellä?